Artikkelissa tarkastellaan Virittäjässä vuosina 1897–2019 julkaistuja erisnimiä käsitteleviä kirjoituksia ennen kaikkea metodisesta näkökulmasta. Virittäjässä on tarkasteluajanjaksona ilmestynyt liki 500 nimistöaiheista kirjoitusta, joista liki puolet, 232, on artikkeleita, katsauksia ja väitöslektioita. Nämä niin sanotut alkuperäistutkimukset on jaettu käytetyn metodin perusteella seitsemään ryhmään. Luokittelu on väistämättä karkea, ja luokkien välillä on päällekkäisyyttä. Kirja-arviot ja konferenssikatsaukset ovat mukana tarkastelussa mutta eivät laskelmissa.
Etymologinen suuntaus on ollut voimissaan koko tarkastelujakson ajan, ja kaikista nimistökirjoituksista yli puolet kuuluu tähän ryhmään. Nimitypologinen analyysi, sosio-onomastiikka ja kontaktionomastiikka ovat seuraavaksi suosituimpia metodeja, joiden kunkin osuus alkuperäistutkimuksista on noin 10 prosenttia. Funktionaalis-semanttinen analyysi ja korpusanalyysi ovat melko harvinaisia; vain kolmesta neljään prosenttia kirjoituksista noudattaa jompaakumpaa metodia. Kymmenisen prosenttia kirjoituksista on luokiteltu monitieteistä analyysia hyödyntäviksi, eli niissä onomastisen metodin ohessa käytetään jotain ei-lingvististä metodia.
Virittäjän kirjoituksissa kuvastuu suomalaisen onomastiikan metodinen kehitys, joka on ollut paljolti aiempien metodien pohjalle rakentamista: esimerkiksi typologisen ajattelun piirteitä alettiin tuoda esiin etymologissa kirjoituksissa, ja sosio-onomastinen suuntaus taas sai virtaa typologisesta. Nimien merkityspiirteiden ja funktioiden analyysi on ollut luonteva seuraus erilaisten nimistöjen typologiaa selvitettäessä. Korpusanalyysi taas on luonnollista kehitystä aiemmista suuntauksista ja lingvistiikassa ylipäänsä käyttöön tulleista suurten aineistojen analyysityökaluista.
Research methods in the field of onomastics in Virittäjä
The article examines onomastic writings, published in Virittäjä between 1897–2019, from a primarily methodological perspective. During this period, Virittäjä published nearly 500 onomastic writings, of which almost half, 232, are articles, review articles and lectures given at the public defences of doctoral dissertations. Here, these research papers are classified by their methods into seven groups. The classification is rough, and there is some overlap between the categories. Book reviews and congress reports have been taken into account, but they are not included in the calculations.
Etymological research was prevalent throughout the period: over half of all onomastic papers published in the journal fall into this category. The next most popular methods are name typological analysis, socio-onomastic analysis and contact onomastics, each accounting for ca. 10% of all papers. Functional-semantic analysis and quantitative corpus analysis are rarer occurrences; only 3–4% of all papers follow either of these methods. About 10% have been classified as multidisciplinary papers because they exploit non-linguistic methods in addition to onomastic methods.
The writings in Virittäjä reflect the methodical development of Finnish onomastics. New methods always build on what has gone before: for instance, typological thinking can already be observed in the early etymological papers, and socio-onomastic research arose from typological analysis. This being said, semantic and functional analysis was a natural consequence of the typological studies of different nomenclatures, whereas corpus analysis evolved out of previous methods, particularly since the advent of new technological tools for analysing large quantities of data.
Performance on verbal fluency tasks depends on the given category/letter: Preliminary data from a multivariable analysis
