Miten Minä ja Sinä voivat kohdata journalistisissa dialogeissa? Dialogikokeilut haastavat kansalaisjournalismin käsitystä hyvästä keskustelusta

Journalismi on reagoinut yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymiseen luomalla uusia dialogiin perustuvia toimintamalleja. Dialoginen journalismi erottuu tässä tutkimuksessa muista kansalaisjournalismin pohjalta ponnistavista uudistusliikkeistä. Kansalaisjournalismi on pitänyt dialogia esivaiheena punnitsevalle keskustelulle ja demokraattiselle päätöksenteolle. Dialoginen journalismi puolestaan kytkeytyy hetkellisesti irti demokraattisista tavoitteista, kuten deliberaatiosta ja päätöksenteosta, ja suuntaa huomion kokemuspuheen tuottamiseen. Dialoginen journalismi rakentaa eksklusiivisia dialogeja, joiden osallistujat toimitus valitsee. Julkiseen keskusteluun liittyvää puntarointia ja väittelyä lykätään, jotta kaikki valitut osallistujat tulevat kuulluiksi ja erilaiset näkökulmat pääsevät osaksi keskustelua. Artikkelissa tutkitaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin neljää dialogista kokeilua: Helsingin Sanomien Suomi puhuu ja Eurooppa puhuu -juttusarjoja, Kutsu Yle kahville -hanketta, ja dialogijournalismin kokeiluja Yhdysvalloissa Time-lehdessä ja Advance Localin paikallisilla uutissivuilla sekä Fresno Bee -lehdessä. Analyysi osoittaa, että hankkeissa käytetään dialogille tyypillisiä toimintatapoja, kuten turvallisen tilan rakentamista ja ohjausta kokemuspuheeseen, keinoina luoda ymmärrystä erilaisten sosiaalisten todellisuuksien välille. Näitä dialogisia tarpeita selitetään Martin Buberin dialogikäsityksellä. Siinä osallistujat pyrkivät kokemuspuheen kautta ennakkoehdoista vapaaseen Minä-Sinä-suhteeseen.