Mandoliiniorkesteri Euroopassa ja Helsingissä 1878–1930

Artikkelin tutkimuskohteena on italialainen mandoliiniorkesteri, jonka vaiheet valottavat myös yleisemmin näppäilyluuttujen orkesteribuumia 1800-luvun lopulta alkaen. Aluksi teen katsauksen siihen, miten italialainen mandoliiniorkesteri syntyi, mikä oli sen historiallinen tausta ja musiikkikulttuurinen ympäristö. Tämän jälkeen katse kääntyy Helsinkiin 1900-luvun vaihteen molemmin puolin, ja valokeilaan nousee mandoliinin esittely ja omaksuminen suomalaiseen musiikkikulttuuriin. Tarkastelun kohteena ovat ne ylirajaiset mallit, joita noudattamalla paikallinen mandoliininsoitto organisoitui ”italialaiseksi orkesteriksi” Euroopassa ja Helsingissä. Lisäksi arvioidaan muitakin kulttuurisen siirron kanavia ja välittymistapoja, joiden tuella mandoliinista tuli Suomessa joksikin aikaa pienryhmämusisoinnin suosikkisoitin ja sen soitosta olennainen osa suomalaista kansan- ja populaarimusiikkia. Tarkastelukausi ulottuu 1800-luvun lopulta 1920-luvulle.