Artikkelin tutkimuskohde on kodinomaisuuden käsite. Kodinomaisuus on kirjattu lainsäädäntöön, hallituksen esityksiin ja muihin virallislähteisiin. Tutkimus on luonteeltaan ei-empiirinen asiakirjoihin perustuva kuvaileva analyysi. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu tästä näkökulmasta. Tarkastelen kodinomaisuuden käsitettä kolmen lain ja niitä koskevien esitöiden sekä kahden oikeuskäytäntötapauksen pohjalta. Tulosten mukaan kodinomaisuuden käsitteen alkuperä on kaupallisessa toiminnassa, josta se on siirtynyt gerontologiseen tutkimukseen. Kansainvälinen tutkimus on tuottanut useita näkökulmia kodinomaisuuteen. Suomessa se on yksi käsite virallislähteissä, jotka ohjeistavat ja määräävät iäkkäiden asumisen sisältöjä. Kodinomaisuus on normitettu käsite, joka on yhtäältä kuvaava ja toisaalta laatutekijä ympärivuorokautisessa hoidossa. Ennen kaikkea se on mielikuvia rakentava käsite.
Pääkirjoitus
