Sosionomiopiskelijat sosiaalipedagogista asiantuntijuutta rakentamassa Olopisteellä

Tässä käytäntökuvauksessa avataan sosiaalipedagogista työotetta Harjulan Setlementti ry:n hallinnoimassa Olopiste – aktiivisuudella tasapainoista arkea -hankkeessa ja kuvataan LAB-ammattikorkeakoulun Lahden kampuksen sosionomiopiskelijoiden mahdollisuuksia rakentaa omaa sosiaalipedagogista asiantuntijuuttaan ja toimintapätevyyttäänaidossa työelämäympäristössä.Käytäntökuvauksessa esitellään vaihtoehtoisen työelämään integroidun oppimistehtävän toteutusta Sosiaalinen osallisuus -opintojaksolla lukuvuonna 2020–2021. Oppimistehtävä toteutettiin paritehtävänä ja se sisälsi opintojakson teoriaan perehtymistä ja kaksi työpäivää Olopisteellä. Tekstissä tarkastellaan, miten opiskelijoiden sosiaalipedagoginen toimintapätevyys rakentui oppimistehtävän myötä.Opintojakson lopuksi opiskelijat tuottivat teoriaa ja käytäntöä yhdistäviä reflektioita, joita tässä käytäntökuvauksessa on jäsennetty Madsenin sosiaalipedagogisen toimintapätevyyden mallin mukaan. Reflektioiden pohjalta keskeiseksi havainnoksi muodostui se, että opiskelijoiden toimintapätevyys lähti kehittymään. Opettajien ja valmentajien yhteistyöllä oli merkittävä rooli oppimistehtävän toteuttamisessa ja opiskelijoiden ohjaamisessa.Matalan kynnyksen paikkana Olopiste tarjosi turvallisia oppimismahdollisuuksia alkuvaiheen opiskelijoille. Vaihtoehtoinen suoritustapa tuki opiskelijoiden osallisuutta ja toimijuutta. Opiskelijoiden oppimisprosessista antama palaute oli monipuolista ja lisäsi opettajien ja valmentajien ymmärrystä siitä, miten erilaisia opiskelijoiden oppimisprosessitolivat.

Oppiminen nuorisotyössä

Nuorisotyön luonteen pohtiminen on alan pysyviä kysymyksiä. Eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa nuorisotyön on kuvattu olevan non-formaalia tai arkioppimista. Oppimisen käsite on kiistanalainen ja kritisoitukin. Sosiaalipedagogiikassa on tyypillisemmin käytetty kasvatuksen tai sivistyksen käsitteitä nuorisotyöstä puhuttaessa. Empiirisiä tutkimuksia oppimisesta nuorisotyöstä on vain vähän huolimatta käsitteen käytöstä nuorisopolitiikassa. Kysymme artikkelissamme, miten nuorisotyöntekijät käsittelevät oppimisen tavoitteiden asettamista ja miten he kuvaavat oppimista yksilöllisenä ja ryhmätason toimintana. Tutkimusaineisto koostuu Helsingissä vuosina 2019–2020 käytäntöperusteisessa tutkimushankkeessa tuotetun aineiston otoksesta, johon valikoitiin 13 yksilöhaastattelua ja 15 ryhmäkeskustelua. Tulosten mukaan oppimisella nuorisotyössä on joukko tavoitteita, jotka useimmiten on asetettu väljästi ja joita ei aina aukaista osallistujille. Lisäksi nuorisotyön prosessi tuottaa tuloksia, jotka eivät ehkä näy osallistujille ja jotka eivät perustu ennalta-asetettuihin tavoitteisiin. Nuorisotyöntekijät korostavat, että nuori on myös oppiessaan jonkin yhteisön tai ryhmän jäsen. Näiltä osin nuorisotyötä voidaan hahmottaa sosiaalipedagogisena toimintana, jossa tavoitteena on, että jokainen pääsee liittymään vuorovaikutuksellisiin suhteisiin ja voi kiinnittyä hyvinvointinsa kannalta olennaisiin toimintaympäristöihin.

Sambandet mellan egenmakt och välbefinnande

Begreppet egenmakt, översatt från det engelska ordet empowerment, bottnar i individers och kollektivs möjligheter och förmåga att påverka sin omgivning i frågor som upplevs som viktiga. Egenmakt kan betraktas som en metod eller som ettmedel, men det kan också utgöra ett mål i sig självt. Välbefinnande är i sin tur nära kopplat till tillfredsställelse med livet, välmåga och välfärd. Genom denna granskning strävar vi efter att generera en tvärvetenskaplig syn på de två närliggande, men ändå distinkta begreppen egenmakt och välbefinnande. Vår avsikt är att visapå begreppens betydelse i en interdisciplinär kontext, där både de hälso- och samhällsvetenskapliga förståelserna av de båda begreppen kan fördjupas genom interdisciplinär förståelse. Granskningen utmynnar i en referensram som syftar till att belysa hur de olika begreppen eegenmakt och välbefinnande sammanhänger, samt hur några av de resursfaktorer som ofta lyfts fram i anslutning till de båda termerna samverkar med begreppen.

Perusopetuksen alimpien luokkien oppilaiden kokemuksia pandemian aikaisesta etäopetusjaksosta

Artikkelissa kuvataan vuosiluokkien 1−3 oppilaiden kokemuksia etäopetuksesta. Tutkimus pohjaa Distant Learning -tutkimusryhmän keräämään aineistoon, johon on koottu eri-ikäisten oppilaiden, opettajien ja huoltajien kokemuksia kevään 2020 etäopiskelujaksosta. Tässä artikkelissa tutkimusaineistona käytetään perusopetuksen alimpien luokkien oppilaiden (n=212) kyselyvastauksia. Tavoitteena on kuvata oppilaiden näkemyksiä siitä, miten he kokivat etäopetusajan ja miten koulutyö etäopetusjaksolla heidän kokemuksensa mukaansa järjestyi. Artikkelissa selvitetään myös, miten se, että oppilaalla oli käytettävissä opetuksen järjestäjän tarjoama päätelaite, oli yhteydessä kokemuksiin etäopetuksesta. Tulokset osoittavat, että alimpien luokkien oppilaat olivat pääsääntöisesti kokeneet etäopetusajan myönteisesti. Henkilökohtainen koulun tarjoama päätelaite lisäsi opiskelun koulumaisuutta ja vuorovaikutusta opettajan kanssa. Oppilaat, joilla ei ollut käytössään koulun tarjoamaa laitetta, kokivat tarvinneensa enemmän apua kodin aikuisilta. He myös opiskelivat yleisemmin joko kodin aikuisten tai lapsen itsensä päättämän aikataulun mukaisesti. Ne oppilaat, jotka eivät ajatelleet etäopetuksen sopivan itselleen, kokivat etäopetusaikana enemmän yksinäisyyttä ja muita harvemmin ilontunteita.

Lasten kesäleiri Viron Lastensuojeluliiton ja Savonia-ammattikorkeakoulun monialaisena oppimisympäristönä

Savonia-ammattikorkeakoulu on tehnyt yhteistyötä Viron Lastensuojeluliiton (Lastekaitse Liit) kanssa vuodesta 1999 alkaen. Joka kesä järjestetään yhteistyössä viikon mittainen lastenleiri Remnikussa, Virossa. Opiskelijaryhmä, joka koostuu sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoista, järjestää leirillä ohjattuja aktiviteetteja erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille yhdessä paikallisten ohjaajien kanssa.Yhteisöllisyys on lastenleirin kattava teema. Leirillä opiskelijat oppivat arvostamaan ja ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja saavat valmiuksia kohdata erilaisten kulttuurien piirissä olevia ihmisiä. He oppivat työskentelemään monikulttuurisessa ja moniammatillisessa työryhmässä sekä kehittävät taitojaan ja herkkyyttään eri elämäntilanteista tulevien lasten ja heidän ohjaajiensa kanssa tehtävässä työssä. Opiskelijat oppivat myös käyttämään osallistavia ja voimavaraistavia työmenetelmiä sekä rakentamaan ja vahvistamaan yhteisöllisyyttä. He oppivat myös ohjaamistaitoja.Tässä käytäntökuvauksessa tarkastelemme sitä, millainen oppimiskokemus leiri on opiskelijoille. Oppimisen lähtökohtana leirillä on sosiokonstruktiivinen teoreettinen viitekehys ja kontekstuaalinen oppimiskäsitys. Kontekstuaalisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen toteutuu parhaiten siinä ympäristössä, jossa opittua tietoa käytetään. Leirillä opitaan learning by doing -menetelmällä. Leiri on opiskelijoille monialainen- ja monikulttuurinen oppimisympäristö. Käytäntökuvaus pohjautuu kokemuksiimme sekä keräämiimme opiskelijapalautteisiin.

Tulevaisuus tehdään yhdessä

Tässä käytäntökuvauksessa kuvataan Making my future -projektia (Interreg Central Baltic 2019–2021) sosiaalipedagogisena käytännön työnä ja toimintana. Projektiin osallistui 17–25-vuotiaita nuoria aikuisia Virosta, Latviasta ja Suomesta ajankohtana, jolloin koronapandemia mullisti yhteiskuntien toimintaa ja haastoi kansainvälistä yhteistyötä. Projektissa tavoitteena oli vahvistaa toimintaan osallistuvien nuorten toimijuutta ja osallisuutta sekä positiivista tulevaisuusorientaatiota kehkeytyvän aikuisuuden ikävaiheessa, jolloin tehdään koko elämän kannalta tärkeitä päätöksiä koulutuksesta ja elämäntavasta. Sosiaalipedagoginen ajattelu ja teoria ovat toimineet perustana projektin tavoitteille ja työotteelle. Kuvauksen keskiössä on positiivinen tulevaisuusorientaatio sekä projektin intensiiviviikoilla (2020–2021) hyödynnetyt luovat ja toiminnalliset menetelmät, jotka mahdollistavat ja kannustavat osallistumiseen ja osallisuuteen omassa elämässä ja lähiympäristössä sekä tukevat yhteiskuntaan kiinnittymistä. Projektissa nuoret ovat toimineet ja oppineet yhdessä, toisiltaan ja toisistaan osana monikulttuurisia ryhmiä. Lähtökohtana toiminnassa on ollut kokemuksellinen oppiminen ja yhteisössä kasvaminen siten, että nuorille itselleen mahdollistuisi runsaasti vaikuttamisen mahdollisuuksia niin projektin puitteissa kuin omassa elämässään.