Kestävyystutkimuksen teemoja matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota

Kestävyystutkimuksella on tärkeä rooli matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota, jossa kansalaisten hyvinvointi toteutuu ekologisen kestävyyden rajoissa. On tärkeää huomioida, että voidakseen tuottaa tällaisen siirtymän kannalta relevanttia tietoa, kestävyystutkimukselta vaaditaan jatkuvaa uudistumista paitsi metodologisesti myös kiinnostuksen kohteidensa osalta. Kestävyystutkimusta ja ekohyvinvointivaltiota tulisikin kehittää dialogisessa suhteessa ja samanaikaisesti siten, että tutkimuskysymysten asettelu vastaa parasta mahdollista käsitystä hyvän elämän ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista reunaehdoista. Näin tehden, voimme ymmärtää riittävällä tavalla niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joita siirtymä kohti ekohyvinvointivaltiota edellyttää. Tässä katsauksessa perehdyn sellaisiin kestävyystutkimuksen teemoihin, jotka tässä hetkessä näyttäisivät vaativan erityisen paljon huomiota ekohyvinvointivaltion kehittämisen kannalta. Tarkasteltavat teemat ovat talous, hyvinvointi sekä siirtymän hallinta, joita lähestyn paitsi tutkimuksellisina ja yhteiskunnallisina haasteina myös niihin sisältyvien mahdollisuuksien kautta. Tarkastelun johdattamana tuon esiin aikaperspektiivien merkityksen matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota: voidaksemme saavuttaa hyvinvoinnille kestävän perustan, meidän on kyettävä samanaikaisesti tekemään nopeita muutoksia sekä pitkän aikavälin harkintaan perustuvia sitoumuksia ja hankaliakin valintoja niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin. Joissakin tapauksissa nämä toimenpiteet voivat vaikuttaa jopa keskenään ristiriitaisilta.

Monilajiset kanssatoimijamme

Kirja arvio Tuomas Räsäsen ja Nora Schuurmanin teoksesta Kanssakulkijat – Monilajisten kohtaamisten jäljillä. Kustantaja Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 2020. (402 s.)

Imagining energy transitions: Carbon neutrality in Finland

Lectio Praecursoria of Doctoral DissertationUniversity of Helsinki 24.6.2021 Karhunmaa, K. (2021) Imagining energy transitions: Carbon neutrality in Finland. Publications of the Faculty of Social Sciences, University of Helsinki, 189.

Pitääkö vaieta, saako syyllistää?

Mikä on paras tapa viestiä kestävyyskysymyksistä? Tässä katsauksessa tarkastellaan kestävyysmurrokseen liittyvää viestintää erityisesti ilmastoviestinnän näkökulmasta. Ilmastoviestintää on arvosteltu ihmisiä liikaa tai tarpeettomasti pelottelevaksi ja syyllistäväksi. Katsauksessa perustellaan viimeaikaisesta kotimaisesta ilmastokeskustelusta otettujen esimerkkien avulla, miksi tällainen arvostelu on pääosin perusteetonta. Katsauksen päätelmänä on, että syyllisyys on hyödyllinen tunne, jota ei ole syytä karttaa, vaan jota tulee rakentavasti hyödyntää ilmasto- ja kestävyysviestinnässä.

Tietotalouden geopolitiikkaa ja tilatulkintoja

Kirja-arvio Sami Moision teoksesta Geopolitics of the Knowledge-Based Economy. Kustantaja Routledge, London and New York, 2017. (182 s.)

Reilu siirtymä, ekologinen solidaarisuus ja kestävyysmurroksen mahdollisuus

Ekologisen kriisin ratkaisemiseksi tarvittavan kestävyysmurroksen yhteydessä on lisääntyvästi alettu keskustella oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta. Reilu siirtymä tarkoittaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nostamista keskeiseksi osaksi ympäristökriisin ratkaisua, mikä on tärkeää sekä siirtymän hyväksyttävyyden että toimivan toteutuksen kannalta. Samalla oikeudenmukaisuuden korostaminen pitää kuitenkin sisällään riskin ympäristökriisin ratkaisemisen hidastumisesta. Erityisesti näin voi käydä, mikäli oikeudenmukaisuus kääntyy tarkoittamaan oikeutta kestämättömien elämäntapojen ja yhteiskuntarakenteiden ylläpitämiseen. Tarkastelemme tässä katsauksessa reilua siirtymää kriittisesti ja nostamme esiin ekologisen solidaarisuuden ajatuksen oikeudenmukaisuutta täydentävänä käsitteenä. Reilu siirtymä on aito mahdollisuus ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden yhdistämiseen uudenlaisella tavalla ja sitä kautta myös ekologisen hyvinvointivaltion kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että ekologinen ulottuvuus nostetaan keskeiseksi osaksi oikeudenmukaisuuden ymmärrystä. Tällöin oikeudenmukaisuus ulotetaan tarkoittamaan ei-inhimillistä luontoa, minkä lisäksi solidaarisuus haavoittuvassa asemassa olevia kohtaan pitää sisällään sekä luonnon että ihmiset. Näin reilu ekohyvinvointivaltio voi saada avarampia tulevaisuuden visioita aidosti ekologisesti kestävästä hyvinvoinnista.

Valtion ja yritysten roolit ekohyvinvointivaltioon kytkeytyvien toimitusketjujen sääntelyssä

Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa ja ns. ekohyvinvointivaltiota rakennettaessa tulee kohdistaa huomiota myös valtion ulkopuolelle kytkeytyviin toimitusketjuihin. Toimitusketjuissa voi ilmetä haastavia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Esimerkiksi pakkotyöhön, lapsityöhön ja epäinhimillisiin työskentelyolosuhteisiin on puututtava. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja globaalin luontokadon torjumiseksi on tärkeä säännellä myös toimitusketjuja, ei vain omassa maassa tapahtuvaa tuotantoa. Valtioiden tulee asettaa tuontituotteille kestävyyskriteerit ja vaatia yrityksiltään vastuullista toimitusketjujen johtamista. Minimissään yritysten tulee noudattaa pakottavaa sääntelyä. Edelläkävijäyrityksille jää tilaa proaktiivisesti kehittää toimitusketjuja vielä paremmiksi kunkin yrityksen arvojen mukaan. Kontribuutiomme on tuoda valtion kauppaa ja toimitusketjuja koskevan sääntelyn sekä yritysten vastuullisen toimitusketjujen hallinnan näkökulmat ekohyvinvaltiokeskusteluun.

Terveyspolitiikan mahdollisuudet ekohyvinvointivaltiossa

Ilmastonmuutos on laajuudessaan ja ennustamattomuudessaan aikamme suurimpia uhkia sekä ihmisen että planeetan terveydelle. Se on myös haaste hyvinvointivaltion poliittiselle järjestelmälle, sillä perinteisesti ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden on nähty olevan yhteydessä talouskasvuun. Talouskasvu puolestaan tuottaa yhä enemmän sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, jotka vaativat poliittista huomiota. Tässä katsauksessa pohditaan sitä, miten niin sanotun ekohyvinvointivaltion ja terveyden edistämisen päämäärät voitaisiin sovittaa yhteen sekä millaisia tähän saakka käsittelemättömiä haasteita tässä saattaa olla. Mitä tapahtuu esimerkiksi terveyden ja terveyspalvelujen oikeudenmukaisuudelle ja tasa-arvolle, mikäli pyritään pois talouskasvusta? Entä miten ekologinen ja sosiaalinen kestävyys saadaan kokonaisvaltaiseksi osaksi terveyden edistämistä ja terveyspolitiikkaa?

Elinkeinotoiminnan käytännöt ja reilun siirtymän mahdollisuudet Portugalin supistuvalla maaseudulla

Tämä tutkimus tarkastelee reilun siirtymän mahdollisuuksia supistuvan maaseudun kontekstissa, jossa siirtymäpolitiikan haasteiksi tunnistetaan supistumisen kokemukset ja niiden kapitalosentriset tulkinnat. Siirtymän mahdollisuuksia tutkitaan ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen pyrkivän elinkeinotoiminnan käytäntöjen sekä aluekehityksen vakiintuneiden instituutioiden näkökulmasta. Tutkimus kysyy, miten ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää supistuvan maaseudun oloissa ja millaisia jännitteitä ekososiaalisen elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen instituutioiden välillä ilmenee, kun kapitalosentrismiä haastavat poliittiset käytännöt valtavirtaistuvat. Empiirisesti tutkimus koskee kolmen elinkeinotoimijan työtä Alentejon alueella Portugalissa. Tutkimusaineisto on kerätty laadullisten teemahaastattelujen, fokusoidun etnografian ja dokumenttianalyysin avulla vuoden 2019 aikana. Ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää kiinnittämällä nuoria, koulutettuja aktiiveja sekä globaalin kansalaistoiminnan verkostoja maaseudun paikallistalouteen ja -yhteisöihin. Samanaikaisesti elinkeinotoimijoiden haasteena on vastata puuttuvien peruspalveluiden ja toimeentulon tarpeeseen. Siinä onnistuessaan ne voivat tarjota pitkäjänteisen, tilanteisen oppimisen paikkoja taloudellisen vastuun ja kestävän hyvinvoinnin toteuttamisesta maaseudun arjessa. Tämä mahdollisuus jää toistaiseksi institutionalisoituneen kapitalosentrisen aluekehityksen kehyksessä huomaamatta, missä kehityksen ongelma määrittyy suhteellisen taantumisen kautta. Talouden supistuminen kriisin johdosta voi edesauttaa ekososiaalisten elinkeinojen skaalautumista, mutta nopea kasvu voi riskeerata niiden vakauden ja kestävyyden.

Mitä on tekeillä pienessä puutarhassa?

Artikkelissa pohditaan sosiaalityön tehtävää ekologisten kriisien aikakaudella lahtelaisen yhteisöpuutarhaprojektin kautta. Yhdistämällä kulttuurintutkimusta ekososiaalisen ja yhteisöllisen sosiaalityön teoreettisiin keskusteluihin, kysytään miten paikallinen yhteisöpuutarha voi auttaa kuvittelemaan tulevaisuuden sosiaalityötä. Aineiston muodostavat kirjoittajan kokemukset kansalaislähtöisen yhteisöpuutarhan perustamisesta ja projektin parissa työskentelemisestä keväästä 2019 kevääseen 2020. Autoetnografinen analyysi osoittaa, kuinka sosiaalityölle olennaisia valtakamppailuja käydään moninaisissa arkisissa käytännöissä ja näin ollen potentiaalisia vaikuttamisen paikkoja on tarjolla runsaasti myös vakiintuneiden työ- ja ajattelutapojen ulkopuolella. Puutarhaprojekti liitetään artikkelissa osaksi pohjoismaista yhdyskuntatyön perinnettä, ja tarkemmin sieltä löytyvää ruohonjuuritason sosiaalityötä. Artikkeli ehdottaa ruohonjuuritason sosiaalityötä työotteeksi ja käsitteeksi, jonka avulla lähteä osaltaan toteuttamaan siirtymää kohti ekohyvinvointivaltiota.