Antroposkenen ekosysteemi

Tarkastelen artikkelissa pohjoisen metsäekosysteemin representaatiota Yleisradion Avaran luonnon esittämässä luontodokumentissa Villi Pohjola, osa 1/6: Suomi (Saksa 2011). Analyysini kautta piirtyy esiin eläinten toiminnan näyttämöksi muodostunut metsä, jonka pohjoisuus korostaa kaukaisen, koskemattoman ja rajattoman luonnon vaikutelmaa. Reflektoin tällaisen luontorepresentaation merkitystä villin luonnon kulttuurisesta konstruktiosta käydyn keskustelun avulla.Luontodokumenteille tyypillinen ajatus dokumentaarisuudesta toden tallenteena tiivistyy Villissä Pohjolassa pelkistettyyn tyyliin, jossa teknisesti rakennettuja kuvia tai kohtauksia ja vahvaa tarinankerrontaa on vältetty. Kertoja selostaa hajanaisen kollaasin metsän eläinten toiminnoista vuodenaikojen edetessä. Puheosioiden väleissä tunnelmoidaan musiikilla ja metsän visuaalista kauneutta korostavilla maisemakuvilla.Jos toden tallentamiseen kytkeytyvän läpinäkyvyyden vaikutelman ymmärtää tekijöiden valitsemana tyylinä, avautuu näkökulma kerronnan tarpeiden kautta muokkautuvaan luontoon. Erityisyyden, ihmeellisyyden, ikiaikaisuuden ja villiyden ominaisuudet eivät niinkään nouse metsän fyysisestä olemuksesta, vaan tarinan rakenteiden, visuaalisuuden ja televisiokerronnan asettamien vaatimusten ja mieltymysten mukaisesti. Vaikka näitäkin piirteitä suomalaisesta metsästä voi löytää, niiden tiivistymää Villin Pohjolan kerronnassa voidaan kuvailla eräänlaisena antroposkenen ekosysteeminä. Yhdistettynä villin luonnon kulttuuriseen konstruktioon toden tallentamiseen typistyvä dokumentaarisuus mahdollistaa uskottavan esityksen pohjoisesta luonnosta, joka ei ole poliittinen, riippuvuussuhteessa itseemme tai inhimillisten näkökulmien muokkaama valinta. Luontodokumentin todeksi vahvistama metsä muuttuu polaariseksi toiseudeksi, paikaksi ajan ja ihmisyyden ulkopuolella.Forest ecosystem as a stage: constructing wilderness with northernnessIn this article, I investigate the representation of a forest ecosystem in a nature documentary series episode Wild Scandinavia – Finland (Germany 2011). Through the analysis, the ecosystem appears as a stage for visually curious animals and their behavior. By emphasizing the northern location of the forest, the representation connects with the cultural construction of wilderness. The northern nature appears untouched, remote, and boundless. Typically for many wildlife films, the idea of capturing a neutral reality prevails in Wild Scandinavia – Finland. The audiovisual narrative is created with a style devoid of technically constructed images or scenes and by eschewing apparent storytelling. A loose collection of animal activity along the passing seasons is narrated by a male voice-over. In between the narrated parts, music and scenery highlight the visual beauty of the forest. If we understand the appearance of transparency as a style selected by the authors, a nature with features enhanced by audiovisual narration can be seen to unfold. Wild Scandinavia – Finland presents a forest characterised by rarity, perpetuity, and wildness. These are all traits that can be found in a Finnish forest, but the condensation suggests a nature modified by the needs of visuality and narration. Using the concept of antroposcene by Brett Mills, the article describes an ecosystem converted into a cinematic forest. Combined with the cultural construction of wilderness, the idea of capturing a neutral reality enables a plausible impression of northern nature free from politics, subjective perception, or dependency on ourselves.