Työterveyshuollon kokemuksia työkyvyn tuen tiedonhallinnasta työterveysyhteistyössä

Työntekijöiden työkykyä voidaan tukea työpaikan ja työterveyshuollon välisellä yhteistyöllä. Tämä edellyttää hyvää työkyvyn tuen tiedonhallintaa, kuten säännöllistä yhteydenpitoa ja tietojen vaihtoa työntekijöiden terveydestä ja työkyvystä. Selvitimme työterveyshuollon ammattilaisten kokemuksia työkyvyn tuen tiedonhallinnasta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin Työterveyslaitoksen Laatuportaaliin kuuluvien 454 työterveysyksikön yhteyshenkilölle vuoden 2020 marraskuun ja joulukuun välisenä aikana. Kyselyyn vastasi 86 työterveyshuollon ammattilaista. Suurin osa vastanneista koki, että työterveyshuollossa on osaamista työkykyriskien tunnistamiseen. Suurimmalla osalla oli käytettävissä oleelliset työkykytiedot, mutta ei aina siinä muodossa kuin tarvittaisiin. Työkykytiedon jakamisen tavasta oli useimmin sovittu työpaikan kanssa, mutta sitä on edelleen syytä tarkentaa. Työkyvyn tuen tiedonhallinta työterveysyhteistyössä vaatii toimintavoista sopimista, kuten sopimista siitä, mitä tietoa halutaan vaihtaa ja millä tavalla niin, että tietosuoja ja tietoturva huomioidaan. Kun työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyöhön kehitetään tietojärjestelmiä, on syytä tavoitella myös tiedon kirjaamista rakenteisesti. Vain näin tietoja voidaan hyödyntää ilman, että kenenkään tarvitsee kirjata sitä uudelleen toiseen järjestelmään.

Käyttökokemusarvioita sairaanhoitajan näkökulmasta asiakas- ja potilastietojärjestelmistä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa ja yleensä terveydenhuollossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, miten sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa, kuten kotisairaanhoidossa, kotisairaalassa tai palvelutalossa, työskentelevät sairaanhoitajat kokevat asiakas- ja potilastietojärjestelmien käytön työssään ja miten tietojärjestelmien käyttö eroaa eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajaliiton, Tehyn sekä Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n (TAJA) jäsenrekistereihin kuuluneilta sairaanhoitajilta, kätilöiltä tai terveydenhoitajilta kerättiin sähköisellä kyselyllä kokemuksia tietojärjestelmien käytöstä keväällä 2020. Kysely osoitettiin julkisessa terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa tai yksityisellä sektorilla toimiville. Kyselyyn vastasi 3610 sairaanhoitajaa. Vastaajista poimittiin sairaanhoitajat, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa joko kotisairaanhoidossa, kotisairaalassa tai palvelutalossa (n=370), ja heidän kokemuksiaan verrattiin terveydenhuollossa (n=3240) toimivien käyttökokemuksiin. Analyysimenetelmänä käytettiin ordinaalista logistista regressioanalyysia. Lisäksi analysoitiin yhteisissä palveluissa toimivien avovastausten tietojärjestelmäpalautetta. Yhteisissä palveluissa sairaanhoitajien käyttämistä asiakas- tai potilastietojärjestelmistä 13 oli samoja tuotemerkkejä kuin terveydenhuollossa toimivilla sairaanhoitajilla oli käytössä. Tietojärjestelmien käyttäjät arvioivat taitonsa hyviksi, mutta työnantajan tarjoamaa perehdytystä oli ollut liian vähän. Erityisesti yhteisissä palveluissa työskentelevät kokivat saaneensa heikompaa perehdytystä kuin terveydenhuollossa työskentelevät. Yhteisissä palveluissa työskentelevien kokemukset rakenteisen kirjaamisen tietojen hyödyntämisestä ja hoitokertomuksen saatavuudesta olivat myönteisempiä terveydenhuollossa toimiviin verrattuna. Molemmat vastaajaryhmät kokivat, että potilastietojen saaminen toisesta organisaatiosta vie usein liikaa aikaa. Yhteisissä palveluissa toimivat sairaanhoitajat käyttivät puhelinta tietojen hankintaan päivittäin tilastollisesti enemmän terveydenhuollossa toimiviin verrattuna. Molemmat vastaajaryhmät käyttivät Kanta-palveluja niukasti. Tietojärjestelmien kehittämistä tukemaan sairaanhoitajien työtä erilaisissa toimintaympäritöissä on edelleen syytä jatkaa. Työnantajien on jatkossa syytä vahvistaa perehdytystä ajoituksen, sisällön ja määrän suhteen, jotta järjestelmien hyödyt ja tuki työlle saadaan esiin.

Tietojärjestelmien avulla kerätyn tiedon hyödyntämisen esteet sosiaalialan organisaatioiden tiedolla johtamisessa

Tietojärjestelmien avulla kerätyn datan hyödyntämistä tiedolla johtamisessa pidetään tärkeänä sosiaalialan tuottavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Datan hyödyntämisessä on kuitenkin koettu esteitä, vaikka dataa onkin saatavilla. Datan hyödyntämistä on viime aikoina tuettu valtakunnallisesti strategiatyöllä, hankkeilla, kehittämällä lainsäädäntöä sekä uudistamalla kansallista tietoarkkitehtuuria. Artikkelissa tarkastellaan datan avulla jalostetun tiedon hyödyntämistä tiedolla johtamisessa. Artikkeli on osa valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seurannan ja arvioinnin hanketta ja siinä tutkittiin sosiaalialalla toimivien julkisten, yksityisten ja kolmannen sektorin organisaatioiden tunnistamia esteitä datan hyödyntämiselle tiedolla johtamisessa. Tutkimusaineisto (n = 356) kerättiin kevään ja syksyn 2020 aikana sähköisellä lomakkeella, joka osoitettiin organisaatioiden sosiaalipalveluista vastaaville henkilöille. Valtaosassa organisaatioista tunnistettiin yhdestä neljään tiedon hyödyntämisen estettä. Julkisissa organisaatioissa koettiin enemmän esteitä yksityisiin ja kolmannen sektorin organisaatioihin verrattuna ja suurissa organisaatioissa enemmän kuin pienissä. Tyypillisimmät tunnistetut esteet olivat puutteet osaamisessa, resursseissa ja tietojärjestelmissä. Tutkimustulosten perusteella tiedon hyödyntämisen tukea olisi perusteltua suunnata sosiaalialalla myös organisaatiotasolle valtakunnallisen ja alueellisen tuen lisäksi, jotta tiedolla johtamisen tavoitellut hyödyt toteutuisivat.

Suunnitteluprojekti osana onnistunutta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönottoa. Case: Aster-projekti

Aster-projektissa toteutetaan vuosien 2020–2026 aikana uuden asiakas- ja potilastietojärjestelmän käyttöönoton suunnittelu sekä varsinainen käyttöönotto kahden sairaanhoitopiirin ja kahden sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän yhteistyönä. Yhteishankinnan hyötynä on mahdollisuus saada käyttöön mukana olevissa organisaatioissa työskentelevien ammattilaisten monipuolinen osaaminen sekä yhteisten resurssien hyödyntäminen. Uuden järjestelmäkokonaisuuden on tarkoitus palvella saumattomasti sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleviä ammattilaisia, siellä asioivia kansalaisia ja palveluja tuottavia organisaatioita. Syyskuuhun 2021 jatkuva suunnitteluvaihe on uuden järjestelmän kyvykkyyden kannalta tärkeä, koska sen aikana tarkennetaan ja käydään yksityiskohtaisemmin läpi kilpailutusvaiheessa määriteltyjä järjestelmän vaatimuksia. Vaatimuksia on arvioitu kansallisessa, alueellisessa ja toimipiste kontekstissa. Suunnitelmien mukaan Aster-projekti siirtyy toimitusvaiheeseen vuoden 2022 alusta ja uuden asiakas- ja potilasjärjestelmän ensimmäinen käyttöönotto tapahtuu vuonna 2024.

Impact of a digital care logistics system on care duration, consumer satisfaction and shift leaders' workload in emergency departments

The primary goal of introducing digital information systems in healthcare organisations is to improve care processes and outcomes, however, studies that investigate the impact of digital information systems on the day-to-day operations management from the perspective of workflow and consumer satisfaction in emergency departments are scarce. Therefore, this study aimed to explore the impact of a digital clinical logistics system on the duration of patient care, consumer satisfaction and shift leaders' experience of workload in emergency departments. A longitudinal prospective design was used. Three units participated in the study; an intervention unit, a control unit A (no implemented system) and a control unit B (system already in use). We collected data on care duration, consumer satisfaction and shift leaders' experience of workload for four weeks at five time points both before system implementation (summer 2015, spring 2016) and after system implementation (summer 2016, autumn 2016, winter 2016). The average care duration time increased in the postimplementation period in the intervention and control B units (p < 0.001). Duration of care was higher in the intervention unit than control unit B in summer 2016 (p < 0.001) and winter 2016 (p = 0.009). Similarly, duration of care in control unit A was higher than control unit B in spring 2016 (p < 0.001). Consumer satisfaction decreased in the intervention unit, in winter 2016 (p < 0.001) and the experience of workload increased in the intervention unit, in summer 2016 and autumn 2016 (p < 0.05). However, the patients-to-nurses ratio was doubled in the intervention unit in the last time point postimplementation when compared to the first timepoint, while it remained similar in the control units throughout the study period. This work demonstrated that a digital care logistics system may support in increasing the number of patients treated with the same nursing resources. However, this seems to connect to other outcome variables such as increased care duration, increased experience of workload and decreased consumer satisfaction in some postimplementation time points.

Features of COVID-19 applications and their impact on contact tracing: results of preliminary review

Digital technologies and telehealth, specifically contact tracing applications can complement traditional approaches for contact tracing of COVID-19 and overall COVID-19 control strategies. Despite the potential benefits of these novel approaches, concerns regarding privacy and basic rights have challenged application development and adoption. We explore the features of tracing applications, focusing on the trade-off between technical possibilities and privacy concerns. Our main objective is to map out central features of applied technology solutions that may prove as drivers or constrains for future development. Our secondary aim was to review how the effectiveness of tracing applications was being apprehended in research. We conducted a literature review of COVID-19 tracing applications and related privacy issues using the PubMed database. For analysis, we conceptualized contact tracing and data privacy. Our review identified various technologies with potential for contact tracing, with Bluetooth and GPS based solutions being the most common. Effectiveness of the applications is dependent on how widely these are adopted. However, technological approaches of the applications vary markedly, affecting their effectiveness for pandemic control. Privacy and trust are key limitations affecting application adoption. Existing privacy solutions are based on voluntary use, user consent, cryptographic data storage, minimum data collection, limited data usage, and transparency of the contact tracing applications and frameworks. Although evidence of applications’ outcomes and benefits is yet tentative, the first evaluation frameworks for the applications are under development. In order to obtain maximum potential benefit from the applications, real-world evidence needs to be analyzed and evaluated carefully. However, along with contact tracing apps and comprehensive health programs, regulatory frameworks and safeguards are necessary to ensure that health information is not used for surveillance purposes and that app users’ privacy is maintained.

ENVISION – Improve intensive care of COVID-19 patients with artificial intelligence

The Envision project aims at developing artificial intelligence-based tools for supporting the treatment of critically ill COVID-19 patients in the intensive care unit. Twelve European hospitals participate in the collection of patient data for the development and validation of the artificial intelligence tools. Ten potential use cases have been identified as development targets. Data analysis and results from expert interviews are applied to define the clinically most relevant parameters and functional use cases to be used in providing decision support for the clinicians in the intensive care units for this patient group. The resulting artificial intelligence-based tool may be beneficial in the management of the next similar epidemics, as well.

Sosiaalityön laadukas rakenteinen kirjaaminen sosiaalityöntekijöiden kuvaamana

Laadukas ja huolellinen asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalityötä. Sosiaalityö on muutostyötä, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan esittää huolellisten ja laadukkaiden asiakasasiakirjojen kautta. Sosiaalityön paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen sekä siihen liittyvä päätöksenteko edellyttää yhtenäisesti tuotettua ja huolellisesti kerättyä tietoa. Laadukas kirjaaminen on edellytyksenä myös asiakastyön ja asiakastiedon jatkuvuudelle. Sosiaalityössä tuotetulla asiakasasiakirjoilla on monia eri käyttötarkoituksia, mutta ensisijaisesti ne laaditaan asiakkaille itselleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on laadukkaasti kirjattavista rakenteisista asiakasasiakirjoista sekä niiden edellytyksistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla aikuissosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä (n=6), jotka kirjaavat ja käsittelevät työssään rakenteisia asiakasasiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin hoitotyön viitetietomallia, joka sovitettiin sosiaalityön kontekstiin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan sosiaalityön laadukkaan rakenteisen kirjaamisen edellytyksinä ovat rakenteisten asiakasasiakirjojen käyttäminen kirjaamisessa, kirjaamisen perusteellinen perehdytys, työyhteisössä yhteisesti sovitut kirjaamisen toimintakäytännöt sekä riittävä ajallinen resursointi kirjaamiseen. Laadukkaat rakenteiset asiakasasiakirjat on haastattelujen mukaan kirjattu ajantasaisesti ja kirjatut tiedot ovat asiakastyön kannalta olennaisia. Asiakirjat ovat lukijoilleen ymmärrettäviä, kun niissä käytetty kieli on selkää, ytimekästä ja loogisesti etenevää. Asiakirjoissa tulee asiakkaan ääni kuuluviin ja eri tietolähteet erottuvat selkeästi toisistaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät kuvaavat asiakasasiakirjojen laatua ensisijaisesti asiakkaiden osallisuuden ja asiakastyön näkökulmasta.

Sairaalan reaaliaikainen tilannekuva päivittäisessä johtamisessa

Tutkimuksessa kuvataan organisaation rekisteriaineistojen avulla sairaalan reaaliaikaisen tilannekuvan muodostumista, tilannetietoisuuden ja tilanneymmärryksen syntymistä. Tiedot perustuvat organisaation rakenteisiin tietovarantoihin. Tutkimusaineistot kerättiin potilashallinnon tiedoista, työvuorosuunnitelma-ohjelmasta ja sähköisestä potilaskertomusjärjestelmästä. Aineistot analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Tulosten perusteella koko sairaalan ja yksittäisen yksikön reaaliaikaisen ja visuaalisen tilannekuvan muodostaminen eri tietojärjestelmistä yhdeksi kokonaisuudeksi on mahdollista. Tietoja tulkitsemalla muodostuu tilanneymmärrys, jonka avulla syntyy käsitys siitä, miten tulevaisuudessa tulee toimia. Tietojen avulla sairaalan ja yksikön toimintaa voidaan myös kehittää tukemaan eri tasoisia toimintaprosesseja ja päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä tietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että ne palvelevat samanaikaisesti sekä tiedon ensisijaista, että toisiokäyttöä.