”Vad ska man göra när folk är offline?”

Artikkelissa tarkastellaan teknologiavälitteisen kommunikaation muotoja ja merkityksiä Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin nuortenromaanisarjassa Zoo! (2017–2019). Kirjasarjan kerronta rakentuu henkilökertoja Atlaksen sähköpostiviesteistä ystävälleen Elliottille, mutta sosiaalinen media on keskeisesti läsnä kertomuksen kokonaisuudessa sekä tarinamaailman sisäisenä että kerronnallisena elementtinä. Viestintämuotojen funktioita pohditaan yhtäältä lajiteoreettisesta, toisaalta henkilöhahmojen välisen dynamiikan rakentumisen näkökulmasta. Aluksi eritellään kirjasarjan lajityypillisiä piirteitä kirje- ja sähköpostiromaanin viitekehyksessä ja hahmotellaan sähköpostiromaanin ominaislaatua kirjeromaanin perinteenjatkajana sosiaalisen median aikakaudella. Tämän jälkeen tarkastellaan miten erilaiset sosiaalisesta mediasta kumpuavat vaikenemisen, vastaamattomuuden ja kohtaamattomuuden muodot vaikuttavat henkilökertojan ihmissuhteisiin aktuaalissa tarinamaailmassa. Ilmiötä jäsennetään sosiaalisen median aikakaudella yleistyneen paitsi jäämisen pelon (fear of missing out, FoMO) sekä kyberostrakismin ja kyberstalkkauksen käsitteiden avulla. Kyberostrakismilla viitataan paitsi eristämiseen, myös vastaamattomuuteen ja blokkaamiseen sosiaalisen median alustoilla, kyberstalkkaamisella puolestaan pakonomaiseen tietyn käyttäjän sosiaalisen median sisällön seuraamiseen sekä siihen, millaisia tunteita ja reaktioita se sisällön tuottajassa herättää. Artikkelissa osoitetaan, että vuorovaikutuksen välineellisyyttä alleviivaavina ja tematisoivina elementteinä sähköposti ja sosiaalinen media ovat merkittävä osa henkilöhahmojen välisten suhteiden sekä juonen rakentumista. Sosiaalinen media on enemmän kuin pelkkä väline vuorovaikutussuhteiden ylläpitoon: sosiaalisella medialla on merkittävä rooli henkilökertojan määrittäessä ja muodostaessa ihmissuhteitaan ja käsityksiään muista henkilöhahmoista myös aktuaalissa tarinamaailmassa. Vastaavasti sähköposti ei ole vain kertojan 1990-luvun jäänteeksi luonnehtima viestintämuoto, vaan keino pyrkiä irtautumaan sosiaalisen median impulsiivisuudesta ja ylittämään välimatkat, joita ei muutoin voi ylittää.

Uusliberaali subjekti Sisko Savonlahden romaanissa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Analysoin tässä artikkelissa uusliberaalin subjektin rakentumista Sisko Savonlahden romaanissa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (=SH). Uusliberaalilla subjektilla tarkoitan subjektikäsitystä, jossa taloudellisten toimintakäytäntöjen merkitys otetaan huomioon subjektiuden rakentumisessa. Paikallistan uusliberaalin subjektin tarkastelemalla tavarafetisismin ilmenemistä päähenkilön ajattelussa sekä analysoimalla miten sosiaalinen mieli rakentuu kohdetekstissä pitkälti uusliberalismin ehdoilla. Artikkelini läpäisevänä metodina on yhdistää kapitalismikriittistä tutkimusta kertomuksentutkimukseen.

Tiede ja kirjallisuus digimurroksessa

Digitalisaatio on vaikuttanut merkittävästi tieteenalojen itseymmärrykseenja suuntaviivoihin. Digitalisoituminen muuttaa julkaisukulttuureita ja niidenmyötä tapojamme ajatella, tuottaa, esittää ja hahmottaa tietoa. Se liittoutuuusein avoimen tieteen eri muotojen, kuten avoimen datan tai avoimen saatavuuden,kanssa. Tieteellisen tiedon ja tietoaineistojen avoimuuteen liitetäänarvoja ja ihanteita, kuten tasa-arvo ja vapaus. Keskeisiä periaatteita ovat saatavuus,näkyvyys ja vaikuttavuus.

Miten analysoida sitä, mistä ei voi kertoa? – Käsikirja humanistiseen traumatutkimukseen

Colin Davis & Hanna Meretoja (eds): Routlegde Companion to Literature and Trauma. Abingdon & New York: Routledge, 2020, 496 pages. English summary of the review The Routledge Companion to Literature and Trauma, edited by Colin Davis and Hanna Meretoja, introduces the reader thoroughly to the history and philosophies of trauma, theory and concepts of the field, and offers a variety of analyses of literary texts from the point of view of trauma. The introduction of the handbook is thought-provoking, cohesive, and summarizes well a broad field of studies and its history. One of its strengths is including the main critiques of the field, too. The chapters of the handbook offer ways to use concepts, such as perpetrator trauma and intersectionality, in analysis and suggest ways to develop them further. A section on future directions of the field includes viewpoints on postcolonialism, critical posthumanism and new materialism. As trauma studies has been criticized for its Eurocentric bias and failure to recognise the suffering of non-Western others, perhaps some silences of marginalized people in the analysed texts or their contexts could have been brought forward even more explicitly in the handbook.

”Ilmiön tyhjä hälinä”

Lauri A. Niskasen väitöskirja A Hubbub of Phenomenon: The Finnish and Swedish Polyphonic Translations of James Joyce’s Ulysses tarkastettiin 28.5.2021 Helsingin yliopiston humanististisessa tiedekunnassa. Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/329581

Rutto sankarina ja konnana: Lukemistoa koronan aikaan

Pekka Vartiainen: Ruttovuosi – Kirjoituksia kaunokirjallisuuden epidemiakuvauksista. Helsinki: Avain, 2021, 188 s.

”Jeesus-känni, paras känni”.

Tässä artikkelissa tutkittiin sitä, miten uskonnollisesti sitoutumattoman yleiskustantajan julkaisemassa Markku Karpion Tie auki taivasta myöten -nuortenromaanissa (2001) kristillistä fundamentalismia esitetään suhteessa jälkisekulaariin yhteiskuntaan. Tällöin keskiöön nousee toiseuden problematiikka, jossa fokusoiduttiin erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämiseen. Karpion romaania analysoitiin narratologisvaikutteisella lähiluvun menetelmällä. Narratologisesta analyysista edettiin tekstin kokonaistulkintaan, jossa teksti asetettiin valittuihin konteksteihin. Karpion teos kontekstualisoitiin paitsi suomalaiseen ja suomenkieliseen nuortenkirjallisuuden traditioon, myös suomalaiseen jälkisekulaariin yhteiskuntaan. Tulkinnassa päädyttiin siihen, että romaanin sisäistekijä toiseuttaa fundamentalistisen uskonyhteisön ja sitä kautta ylipäätään institutionaalisen kristinuskon. Uskonyhteisön esittäminen stereotyyppisesti naisvihan, homofobian ja hengellisen väkivallan tyyssijana kertoo paljon siitä, millaisena jälkisekulaari yhteiskunta haluaa nähdä itsensä: tasa-arvoisena, yhdenvertaisena ja suvaitsevaisena. Tällöin näistä arvoista radikaalisti poikkeavat ajattelu- ja uskomistavat on helpompi sysätä jonkin toisen harteille kuin kohdata itsessään. Romaani jää kiinni toiseuttamiseen, vaikka sillä olisi mahdollisuus myös toiseuden tunnustamiseen, joka voisi mahdollistaa kohtaamisen ja vuoropuhelun esittämisen maailman ja uskonyhteisön välillä. Tarvitaankin yhtäältä aiempaa moninaisempia representaatioita uskonnoista realistisen nuortenkirjallisuuden kontekstissa ja toisaalta kriittistä lukutaitoa, jolla analysoida ja tulkita uskonnollisia ja uskonnollisaiheisia nuortenkirjoja.

Digitaaliset ihmistieteet kirjallisuudentutkimuksessa

Viola Parente-Čapková: Digitaaliset ihmistieteet kirjallisuudentutkimuksessa

Ylirajainen lehdistö: Viipurin 1800-luvun alun saksankieliset lehdet kirjallisen kulttuurin välittäjinä

Tässä artikkelissa tutkin Viipurissa ilmestyneitä saksankielisiä lehtiä Wiburgs Mancherley (1821) ja Wiburgs Wochenblatt (1823–1832) sekä niiden roolia kirjallisuuden foorumina aikaudella, jolloin Venäjälle kuulunut Vanha Suomi oli tullut osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa, mutta sen kirjallinen kulttuuri oli edelleen vahvasti saksankielistä. Tutkimukseni sijoittaa Viipurin saksankieliset lehdet laajempaan saksalaisen kulttuuripiirin vaikutuskenttään ja käsittelee Jaakko Juteinin vuonna 1824 Wiburgs Wochenblatt -lehdessä suomeksi julkaistuja runoja saksankielisen julkaisufooruminsa kontekstissa. Juteinin runojen tarkastelu havainnollistaa, miten uudet paikalliset ruohonjuuritason kirjalliset kokeilut syntyivät osana laajempaa ylirajaista tekstien ja kirjalliseen elämään liittyvien käytänteiden verkostoa ja tulivat aikanaan ymmärretyiksi niiden viitekehyksessä. Erityisesti paikalliset ja kansainväliset romantiikan vaikutteet näkyivät Viipurissa 1820-luvulla. Toisaalta saksankielisessä lehdistössä kiertäneet naisten kirjoittamat tai naisten asemaa ja koulutusta käsitelleet tekstit toivat kansainväliset keskustelut naisen asemasta myös pieniin paikallisiin lehtiin Viipurissa nivoutuen erityiseen paikalliseen kontekstiiin, jossa tyttöjen koulutus oli yleisempää kuin muualla Suomessa.

Teknologinen tiedostamaton Johannes Ekholmin romaanissa Rakkaus niinku ja Sisko Savonlahden romaanissa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Artikkeli tarkastelee, kuinka teknologinen tiedostamaton (technological unconscious) sopii analyysin käsitteenä kuvaamaan 2000-lukulaista digitaalista kulttuuria sivuavaa ja tematisoivaa kotimaista proosaa. Analyysin kohteena on kaksi romaania, joiden teemoja sosiaalisen median käyttö on: Johannes Ekholmin Rakkaus niinku (2016) ja Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018). Sosiaalinen media ja muu teknologiavälitteinen vuorovaikutus esitetään molemmissa romaaneissa keskeisenä osana päähenkilöiden arkielämää, ihmissuhteita ja työllistymisnäkymiä. Romaanien intermediaalisista motiiveista, kerronta- ja kuvausratkaisuista, kielestä ja henkilöasetelmista käy ilmi, että sosiaalisessa mediassa vallitsee huomiotalouden tarpeita palveleva normi ja tunnustusten ja suosion tavoittelu näillä keinoin tuottaa monesti negatiivisia tuntemuksia. Lopulta argumentoidaan, että teknologisen tiedostamattoman käsite auttaa tietyin rajoituksin hahmottamaan kaunokirjallisen teknologiavälitteisen arjen kuvauksen olennaisia piirteitä ja sen seurauksena myös aikalaiskuvauksessa näkyviä laajempia kulttuurisia virtauksia. Jatkotutkimuskohteiksi ehdotetaan tarkempaa teknologiavälitteisen kommunikaation esitysten analyysia sekä sosiaalisen median representaatioiden funktioiden kartoittamista myös nuortenkirjallisuudessa.