Spring Growth of Reed Canarygrass ( Phalaris arundinacea L.) and Climax Timothy ( Phleum pratense L.) Under Different Harvesting Systems 1

Crop Science ◽  
1969 ◽  
Vol 9 (6) ◽  
pp. 716-719
Author(s):  
R. D. Horrocks ◽  
J. B. Washko
Keyword(s):  
Phalaris Arundinacea ◽  
Phleum Pratense ◽  
Reed Canarygrass ◽  
Harvesting Systems ◽  
Phleum Pratense L

COPPER, MOLYBDENUM AND SULFUR CONTENTS OF FORAGE CROPS AT KAPUSKASING, ONTARIO

1970 ◽  
Vol 50 (6) ◽  
pp. 685-691 ◽  
Author(s):  
J. R. LESSARD ◽  
M. HIDIROGLOU ◽  
R. B. CARSON ◽  
J. M. WAUTHY
Keyword(s):  
Dactylis Glomerata ◽  
Phleum Pratense ◽  
Birdsfoot Trefoil ◽  
Festuca Rubra ◽  
Forage Crops ◽  
Reed Canarygrass ◽  
Red Fescue ◽  
Cu Content ◽  
Dactylis Glomerata L ◽  
Phleum Pratense L

Each of the species birdsfoot trefoil (Lotus corniculatus L.), timothy (Phleum pratense L.), bromegrass (Bromus inermis Leyss.), orchardgrass (Dactylis glomerata L.), reed canarygrass (Phalaris arundinacea L.) and creeping red fescue (Festuca rubra L.) was grown in the field on 10 plots sampled at weekly intervals in rotation from June 13. Each plot was resampled after 6 weeks and all samples were analyzed for copper, molybdenum and sulfur. In most species, levels of Cu and Mo were highest in the early samplings and decreased with advancing maturity. Second-cut samples tended to be higher in Cu, Mo and S than first-cut samples. The S content was more uniform in the first cycle but increased considerably in the second cycle, especially in reed canarygrass. The ranges in Cu content were 7.4 to 14.1 ppm for birdsfoot trefoil and 3.7 to 11.4 ppm for the grasses. Mo ranged from 1.9 to 8.1 ppm in birdsfoot trefoil and from 1.0 to 6.5 ppm in the grasses. The overall range in S content was from 0.14 to 0.95%. The mineral composition of the crops is discussed in relation to the requirement of ruminants for these three elements.

scholarly journals Ruokohelven käyttökelpoisuus rehukasvina

2006 ◽  
Author(s):  
Mika Isolahti ◽  
Päivi Lamminen ◽  
Arto Huuskonen
Keyword(s):  
Phalaris Arundinacea ◽  
Phleum Pratense ◽  
Bromus Inermis ◽  
Phleum Pratense L

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea L.) on pitkäkasvuinen monivuotinen nurmikasvi, joka on sopeutunut hyvin kosteille maille. Ruokohelven viljely biopolttoaineeksi ja energiantuotantoon on Suomessa voimakkaassa kasvussa, mutta kasvin rehukäyttö on meillä vähäistä. Pohjois-Amerikassa ruokohelpi on kuitenkin yleinen nurmikasvi, ja sitä pidetään tuottoisana etenkin riittävästi typpilannoitusta käytettäessä. Ruokohelven rehukäyttöä on aiemmin haitannut kasvin suuri alkaloidipitoisuus, mutta nykyiset alkujaan rehuntuotantoon jalostetut lajikkeet ovat matala-alkaloidisia. Kaikki Suomessa tällä hetkellä käytettävät lajikkeet ovat pohjoisamerikkalaista alkuperää olevia rehulajikkeita.MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla toteutettiin vuosina 2000–2003 koesarja, missä ruokohelpeä (lajike Palaton) verrattiin timoteihin (Phleum pratense L.) (lajike Tuukka), ruokonataan (Festuca arundinaceae) (lajike Retu) ja rehukattaraan (Bromus inermis) (lajike Kesto) ruokohelven rehuntuotantoarvon selvittämiseksi. Erillisessä korjuuaikavertailussa seurattiin ruokohelven sadon ja rehuarvon kehitystä eri niitoissa. Ruokohelpi oli molemmissa kenttäkokeissa kahden ja kolmen niiton järjestelmissä. Jokaisen niiton osalta sadon määrän ja laadun kehitystä seurattiin kahden viikon ajan korjuuaikavertailussa, viidestä näytteenottoajankohdasta keskimmäinen oli samana päivänä kuin kasvilajivertailussa vastaavan ruokohelven niitto. Rehuarvon määrittämiseksi analysoitiin orgaanisen aineen sulavuus (in vitro), typpipitoisuus, tuhka ja NDF-kuitu.Ruokohelpi tuottaa sopivissa olosuhteissa muita nurmikasveja korkeampia kuiva-ainesatoja. Ensimmäisessä niitossa ruokohelven D-arvo laskee kuitenkin nopeasti. Tavoiteltaessa hyvää rehuarvoa on ruokohelven ensimmäinen sato korjattava aikaisemmin kuin muiden nurmikasvien. Koesarjan perusteella ensimmäisen sadon korjuu on tehtävä viimeistään 45 vuorokauden kuluttua kasvukauden alkamisesta tai kun tehoisan lämpösumman kertymä on 225-230 astetta. Kahden niiton järjestelmää ei ruokohelvelle voi suositella. Kahden niiton järjestelmässä korjuiden väli muodostuu liian pitkäksi ja toisessa sadossa ruokohelven sulavuus ehtii heikentyä liikaa. Kolmen niiton järjestelmässä toisen sadon korjuun optimaalinen korjuuajankohta määrän ja laadun suhteen on tulosten perusteella viisi viikkoa ensimmäisen sadon korjuun jälkeen. Mikäli toinen korjuu tehdään liian aikaisin sadon määrä jää alhaiseksi. Kolmannessa niitossa ruokohelven laadun muutokset ovat vähäisiä ja niiton ajankohtaa voikin siirtää myöhemmäksi, jolloin myös sadon määrä on suurempi. Viimeisen niiton jälkeen ruokohelpi tarvitsee vähintään neljän viikon pituisen jakson karaistumista varten ennen kasvukauden loppua.Ruokohelpeä ei voida tulosten perusteella suositella ensisijaiseksi vaihtoehdoksi korkeatuottoisille lypsylehmille. Ruokohelpisäilörehu sopii hyvin esimerkiksi emolehmien talvikauden ruokintaan, koska emolehmien ruokinnassa rehunsulavuuden ei tarvitse olla yhtä korkea kuin lypsylehmillä tai loppukasvatettavilla sonneilla.

NITROGENASE ACTIVITY OF ALFALFA GROWN ALONE AND IN MIXTURE WITH GRASS UNDER GREENHOUSE CONDITIONS

1985 ◽  
Vol 65 (3) ◽  
pp. 787-791
Author(s):  
H. A. BURITY ◽  
B. E. COULMAN ◽  
M. A. FARIS
Keyword(s):  
Medicago Sativa ◽  
Nitrogenase Activity ◽  
Dactylis Glomerata ◽  
Phleum Pratense ◽  
Bromus Inermis ◽  
Smooth Bromegrass ◽  
Medicago Sativa L ◽  
Dactylis Glomerata L ◽  
Phleum Pratense L ◽  
Nodule Tissue

A greenhouse experiment has shown that total nitrogenase activity of alfalfa (Medicago sativa L.) is not significantly affected when grown in association with timothy (Phleum pratense L.), smooth bromegrass (Bromus inermis Leyss) or orchardgrass (Dactylis glomerata L.) except after initial harvest when decreased alfalfa activity was associated with smooth bromegrass or orchardgrass. It was concluded that mixed cultures of alfalfa with timothy, smooth bromegrass or orchardgrass have no effect on alfalfa N2 fixation. The results also suggest the occurrence of N transference from alfalfa to associated grasses. It is speculated that this transfer is not primarily due to the death of roots and nodule tissue (after harvest), but involves some degree of N excretion during the period before initial harvest.Key words: Alfalfa-grass mixtures, N2-fixation, nodule activity, N-transference

EVALUATION OF TIMOTHY CULTIVARS FOR VOLUNTARY INTAKE AND NUTRIENT COMPONENTS

1988 ◽  
Vol 68 (4) ◽  
pp. 1121-1129 ◽  
Author(s):  
W. N. MASON ◽  
P. M. FLIPOT
Keyword(s):  
Key Words ◽  
Dry Matter ◽  
Phleum Pratense ◽  
Dry Matter Intake ◽  
Dry Matter Yield ◽  
Dry Matter Digestibility ◽  
Flower Stage ◽  
Voluntary Intake ◽  
Phleum Pratense L

Five timothy (Phleum pratense L.) cultivars, Clair, Champ, Milton, Climax and Bounty, were harvested at first flower stage during 2 consecutive years and in the regrowth for 1 yr. The forages were each offered as hay to 15 young rams to evaluate voluntary intake. Five animals were used to determine initial harvest dry matter digestibility. The cultivars varied significantly in voluntary intake at first flower stage. The highest intake (g kg−0.75 d−1) averaged for the years was obtained in the early cultivar Champ (65.9), which was 10% more than that of the medium-late cultivar Climax. The cultivars did not differ significantly in dry matter digestibility. In the regrowth, the relative intakes of the cultivars were essentially reversed from that of the initial harvest. The voluntary intake was substantially higher but the differences among forages were less marked. Climax regrowth voluntary intake was higher (P < 0.05) than all cultivars, except Bounty. A 15% range in digestible dry matter intake was present among cultivars. The ranking of the culivars for digestible dry matter was different than for dry matter yield. Key words: Timothy, Phleum pratense L., voluntary intake, dry matter digestibility

Sign in / Sign up

Export Citation Format

Share Document