Artikkeli käsittelee saussurelaista kielikäsitystä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Artikkelin tavoitteena on puolustaa saussurelaista kielikäsitystä ja esittää Saussure moni-puolisempana ajattelijana kuin mitä Kurssin vahvasti strukturalisesta luennasta voisi päätellä. Artikkelissa tarkastellaan käsitystä kielestä järjestelmänä (Saussuren langue), kontekstivapaata merkitystä, kirjoitetun kielen vääristymää (written language bias), Roy Harrisin kielimyyttiä sekä kielen dynaamisuutta.
Artikkelissa esitetään, että langue on sekä metodologinen että ontologinen käsite, joka viittaa sekä kielen järjestäytymättömiin sääntöihin että kielitieteilijän niistä luomaan järjestelmään. Kontekstivapaan merkityksen osalta korostetaan sitä, että jonkinlainen merkityksen pysyvyys on välttämätön osa kieltä kommunikaatiojärjestelmänä. Artikkelissa argumentoidaan kirjoitetun kielen vääristymän vahvaa muotoa vastaan, jonka mukaan esimerkiksi puheen analysoiminen diskreeteiksi yksiköiksi johtuu kirjoitetun kielen vaikutuksesta. Harrisin kielimyytin osalta esitetään, että kyse ei ole Saussuren näkemyksistä vaan Harrisin tulkinnoista. Artikkelissa esitetään myös, että dynaamisuus ei ole yhteensopimaton käsite saussurelaisen kielikäsityksen kanssa.
On the critique of the Saussurean concept of language: some perspectives and counter-arguments
The article deals with the critique of the Saussurean concept of language. The purpose of the article is to defend the Saussurean concept of language and to present Saussure as a more versatile thinker than may be assumed from a purely structuralist reading of Course. The article discusses the concept of language as a system (Saussure’s langue), the notion of context-free meaning, the so-called written-language bias, Roy Harris’ language myth, and the notion of dynamicity in language in relation to the Saussurean concept of language. The article begins by arguing that langue is both a methodological and an ontological concept that refers both to the unorganised rules of language and to the system of language rules as organised by the linguist. Second, the author asserts that some kind of permanence of meaning is essential to the concept of language as a communication system. Third, an argument is presented against the strong form of written-language bias, according to which, for instance, the analysis and reduction of continuous speech into discrete units is based on the model of written language. Fourth, the author posits that the language myth, developed by Harris, is not based on Saussure’s views but on Harris’ interpretation of Saussure’s views. The article ends with the contention that the notion of dynamicity is not incompatible with the Saussurean concept of language.
