Suomalaisen ja venäläisen nimikulttuurin kohtaamisia

Arvioitu teos: Ksenia Eskola: Suomalaisuus ja venäläisyys henkilönnimistössä. Nimikulttuurien kohtaaminen Suomessa ja Venäjällä 2000–2018. Helsinki: Helsingin yliopisto 2021. Johdanto-osa 76 s. + liitteet ja neljä artikkelia. isbn 978-951-51-6851-1. Johdantoosa saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6852-8.

Kirjoittamisen ilon asialla

Arvioitu teos: Urpu Strellman & Kimmo Svinhufvud: Kupliva kirjoittaminen. Iloa ja tehoa työelämän teksteihin. Helsinki: Art House 2020. 304 s. isbn 978-951-884-756-7.

Helsingin puhekielen muutos ja muutosten teoretisointi (tulossa)

Olli Kuparisen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa perjantaina 18. kesäkuuta 2021. Vastaväittäjänä toimi dosentti Heikki Paunonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena yliopistonlehtori Unni Leino. Olli Kuparinen: Muutoksen mekanismit. Kolmen aikapisteen reaaliaikatutkimus Helsingin puhekielestä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 428. Tampere: Tampereen yliopisto 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1990-8

Fennougristiikan historiaa Virittäjän valossa

Artikkeli tarkastelee yhtäältä 125 vuotta täyttävän aikakauslehti Virittäjän historiaa fennougristiikan valossa, toisaalta fennougristiikan historiaa Virittäjän valossa. Päähuomio on erityisesti suomen etäsukukielten tutkimuksessa. Virittäjässäkin fennougristiikkaa ovat tyypillisimmin edustaneet konkreettiset pyrkimykset suomen ja sen sukukielten menneisyyden valaisemiseksi: keskiössä ovat olleet toisiinsa kietoutuneet etymologia ja äännehistoria sekä niiden kehyksiksi hahmotellut kantakielet eri vaiheineen ja kontaktikielineen. Tämän fennougristiikan kovan ytimen lisäksi Virittäjässä ovat kuitenkin aina olleet näkyvissä myös tieteenalan suuremmat kehykset: yhtäältä pohdinnat siitä, miksi ja miten tällaista tutkimusta harjoitetaan, toisaalta halu kertoa fennougristisen tutkimuksen tuloksista myös suurelle yleisölle. Erityisesti Suomi ja täällä etenkin Virittäjä ovat ympäristöjä, joissa suomalais-ugrilaisten kielten tutkijat ovat kerta toisensa jälkeen eksplisiittisesti pohtineet olemassaolonsa tarkoitusta. Vaikka ala mielletään usein kielihistorian tutkimukseksi, fennougristit ovat aina harjoittaneet myös synkronista kielentutkimusta; myös suomen sukukielten uhan­alaisuuteen ja vähemmistökielten puhujien oikeuksiin on kiinnitetty huomiota jo 1800-luvulta lähtien. Artikkeli keskittyy lähinnä Virittäjän ensimmäiselle vuosisadalle, mutta 2020-luvulle tultaessa fennougristiikka ja sen ilmenemismuodot Virittäjässä ovat muuttuneet lehden yleisilmeeseen verrattuna suhteellisen vähän. On the history of Uralic linguistics in Virittäjä The article provides an account of Virittäjä, the major journal of Finnish linguistics established in 1897, and its relation to the study of Uralic languages during the first 125 years of the journal’s history. At its most typical, the study of Uralic languages has been a branch of historical-comparative linguistics aiming to pursue the distant past of Finnish and other Uralic languages: etymology, historical phonology, questions of proto-languages and their chronology and geography as well as language contacts. Beyond this hard core of Uralic linguistics, Virittäjä has continuously provided a forum for discussing the larger frameworks of the discipline: questions of why and how Uralic linguistics is conducted in the first place. Virittäjä has also provided a forum for Uralicists to communicate the results of their research to scholars of Finnish and the wider general public. Moreover, Finland in general and Virittäjä in particular have traditionally been places where Uralicists have pondered and discussed the purpose of their own existence. In addition to historical linguistics, Uralicists have also engaged in synchronic linguistics, and from as early as the 19th century they have also paid attention to language endangerment and the linguistic rights of minorities. This article focuses mainly on the first century of Virittäjä’s history, though by the 2020s Uralistics and the manifestations of the discipline in the pages of Virittäjä have remained largely unchanged.

Nimistöntutkimuksen metodit Virittäjän kirjoituksissa

Artikkelissa tarkastellaan Virittäjässä vuosina 1897–2019 julkaistuja erisnimiä käsitteleviä kirjoituksia ennen kaikkea metodisesta näkökulmasta. Virittäjässä on tarkastelu­ajanjaksona ilmestynyt liki 500 nimistöaiheista kirjoitusta, joista liki puolet, 232, on artikkeleita, katsauksia ja väitöslektioita. Nämä niin sanotut alkuperäistutkimukset on jaettu käytetyn metodin perusteella seitsemään ryhmään. Luokittelu on väistämättä karkea, ja luokkien välillä on päällekkäisyyttä. Kirja-arviot ja konferenssikatsaukset ovat mukana tarkastelussa mutta eivät laskelmissa. Etymologinen suuntaus on ollut voimissaan koko tarkastelujakson ajan, ja kaikista nimistökirjoituksista yli puolet kuuluu tähän ryhmään. Nimitypologinen analyysi, sosio-onomastiikka ja kontaktionomastiikka ovat seuraavaksi suosituimpia metodeja, joiden kunkin osuus alkuperäistutkimuksista on noin 10 prosenttia. Funktionaalis-semanttinen analyysi ja korpusanalyysi ovat melko harvinaisia; vain kolmesta neljään prosenttia kirjoituksista noudattaa jompaakumpaa metodia. Kymmenisen prosenttia kirjoituksista on luokiteltu monitieteistä analyysia hyödyntäviksi, eli niissä onomastisen metodin ohessa käytetään jotain ei-lingvististä metodia. Virittäjän kirjoituksissa kuvastuu suomalaisen onomastiikan metodinen kehitys, joka on ollut paljolti aiempien metodien pohjalle rakentamista: esimerkiksi typologisen ajattelun piirteitä alettiin tuoda esiin etymologissa kirjoituksissa, ja sosio-onomastinen suuntaus taas sai virtaa typologisesta. Nimien merkityspiirteiden ja funktioiden analyysi on ollut luonteva seuraus erilaisten nimistöjen typologiaa selvitettäessä. Korpusanalyysi taas on luonnollista kehitystä aiemmista suuntauksista ja lingvistiikassa ylipäänsä käyttöön tulleista suurten aineistojen analyysityökaluista. Research methods in the field of onomastics in Virittäjä The article examines onomastic writings, published in Virittäjä between 1897–2019, from a primarily methodological perspective. During this period, Virittäjä published nearly 500 onomastic writings, of which almost half, 232, are articles, review articles and lectures given at the public defences of doctoral dissertations. Here, these research papers are classified by their methods into seven groups. The classification is rough, and there is some overlap between the categories. Book reviews and congress reports have been taken into account, but they are not included in the calculations. Etymological research was prevalent throughout the period: over half of all onomastic papers published in the journal fall into this category. The next most popular methods are name typological analysis, socio-onomastic analysis and contact onomastics, each accounting for ca. 10% of all papers. Functional-semantic analysis and quantitative corpus analysis are rarer occurrences; only 3–4% of all papers follow either of these methods. About 10% have been classified as multidisciplinary papers because they exploit non-linguistic methods in addition to onomastic methods. The writings in Virittäjä reflect the methodical development of Finnish onomastics. New methods always build on what has gone before: for instance, typological thinking can already be observed in the early etymological papers, and socio-onomastic research arose from typological analysis. This being said, semantic and functional analysis was a natural consequence of the typological studies of different nomenclatures, whereas corpus analysis evolved out of previous methods, particularly since the advent of new technological tools for analysing large quantities of data.

Lainasanatutkimus Virittäjässä ja muualla

Artikkelissa käsitellään suomen kielen lainasanakerrostumien tutkimushistoriaa Suomessa, erityisesti Virittäjän sivuilla, vuodesta 1869 (jolloin Vilhelm Thomse­nin Den gotiske sprogklasses indflydelse på den finske julkaistiin) nykypäivään. Kir­joituksessa keskitytään suomen vanhimpien (esihistoriallisten) lainasanojen käsit­telyyn. Lainasanatutkimus voidaan jakaa kolmeen aikakauteen: nuorgrammaattiseen klassiseen kauteen, pimeään keskiaikaan (äännelaittomuuksien aikaan) sekä strukturalistiseen renessanssiin (uuteen aikaan). Nuorgrammatiikan aika alkoi Thomsenin myötä, ja se oli Virittä­jässä produktiivisen ja korkeatasoisen lainasanatutkimuksen aikaa. Tämä päättyi vä­hitellen 1920- ja 1930-luvulle tultaessa, kun suomalaiset tutkijat ryhtyivät vieroksu­maan lainaetymologioita, joita pidettiin epäisänmaallisina osassa tutkijayhteisöä. Tänä ”omaperäisiä” etymologioita suosineena aikana julkaistiin kuitenkin yksittäisiä laadukkaita lainasanatutkimuksia myös Virittäjän sivuilla. Vuodesta 1970 alkaen Jorma Koivulehto ja seuraajansa veivät lainasanatutkimuksen uuteen aikaan, ja myös Virittäjässä esitettiin useita uusia germaanisia ja balttilaisia sekä joitakin arjalaisia ja muita indoeurooppalaisia lainaetymologioita. Tästä lähtien lainasanatutkimukselle on ollut ominaista strukturalistinen lähestymistapa ja jo Thomsenin painottamien äännesubstituutioiden merkityksen korostaminen. Kuitenkin 2000- ja erityisesti 2010-luvulla lainasanatutkimus on jäänyt Virittäjässä varsin vähäiseen asemaan, vaikka yksittäisiä hyviä lainaetymologioita lehden sivuilla on viime vuosikymmeninäkin julkaistu. Loanword research in Virittäjä and elsewhere The article discusses the history of Finnish loanword research in Finland, especially in the journal Virittäjä, from 1869 (the year when Vilhelm Thomsen’s Den gotiske sprogklasses indflydelse på den finske was published) to the present day, concentrating on the earliest (prehistoric) loanwords in Finnish. The history of loanword research can be split to three distinct periods: the neogrammarian classical age, the dark middle ages (the age of ‘sound lawlessness’) and the structuralist renaissance (the modern age). The classical age started with Thomsen, and in Virittäjä this was a fruitful period featuring many high-quality loan etymologies. This period gradually came to an end during the 1920s and 1930s, when Finnish researchers became more wary of loan etymologies, which were considered by some to be unpatriotic. However, during this period when ‘native’ etymologies were preferred, a number of accomplished loanword studies were published in Virittäjä. From 1970 onwards, Jorma Koivulehto and his colleagues began a revival of loanword research, and Virittäjä too saw the publication of many new Germanic and Baltic etymologies, in addition to several Indo-Iranian and other Indo-European studies. The structuralist approach and the emphasis on sound substitution (already explored by Thomsen) became characteristic of loanword research during this period. However, throughout the 2000s and notably the 2010s, loanword research has become a more peripheral part of Virittäjä’s content, though some good etymologies have been published in the journal during the last two decades.

NP vuorovaikutuksen yksikkönä

Arvioitu teos: Tsuyoshi Ono & Sandra A. Thompson (toim.): The ‘noun phrase’ across languages. An emergent unit in interaction. Typological Studies in Language 128. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins 2020. 366 s. isbn 978-90-272-0499-8.

Reaaliaikainen tutkimus Helsingin puhekielestä

Arvioitu teos: Olli Kuparinen: Muutokset mekanismit. Kolmen aikapisteen reaaliaikatutkimus Helsingin puhekielestä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 428. Tampere: Tampereen yliopisto 2021. Johdanto 102 s. ja neljä artikkelia. isbn 978-952-03-1989-2 (painettu), isbn 978-952-03-1990-8 (verkkojulkaisu). Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1990-8.

Kielten ja murteiden evoluutio ja laskennalliset tekniikat (tulossa)

Kaj Syrjäsen suomen kielen alaan kuuluva väitös tarkastettiin Tampereen yliopistossa perjantaina 6. elokuuta 2021. Vastaväittäjänä toimi tohtori Annemarie Verkerk Saarlandin yliopistosta ja kustoksena dosentti Unni Leino. Kaj Syrjänen: Quantitative Language Evolution. Case studies in Finnish dialects and Uralic languages. Tampere University Dissertations 433. Tampere: Tampereen yliopisto 2021. Kirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2004-1.