Selostuksesta tulkintoihin: aineistojen esittäminen lukiolaisten historian esseissä

Artikkelissa selvitetään tiedonalakohtaisten tekstitaitojen viitekehyksessä, miten lukiolaisten historian esseissä rekontekstualisoidaan aineistona olevia historiallisia -dokumentteja ja miten dokumentteja selostavat ja niitä tulkitsevat esitykset eroavat toisistaan. Aineistona on 52 lukion kurssikokeen yhteydessä kirjoitettua esseetä, joiden tehtävänanto edellyttää aineistojen hyödyntämistä vastauksen perustelussa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä ovat systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja siihen pohjautuva suhtautumisen teoria. Tutkimuksen analyysiyksikön rajauksessa hyödynnetään projektion käsitettä, ja analyysin kohteeksi on valittu sellaiset projektiot, joissa tiedon lähteeksi osoitetaan aineistona olevat dokumentit. Tutkimuksen perusteella dokumenttien esittämisen tavat voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä ovat tiukemmin dokumentin muotoa noudattavat ja toisessa päässä kauempana dokumentin sisällöstä olevat projektiot. Historian tekstitaitojen kannalta kiinnostavia ovat tulkintaa osoittavat esitykset, joissa projektion muotoilu voi kieliä kirjoittajan historian osaamisesta. Projektioiden muotoilussa näkyy myös se, että tehtävänantoon kuuluu useampia dokumentteja, joita tulkitaan suhteessa toisiinsa. Kuvadokumenttia projisoidaan tekstidokumenteista poikkeavalla tavalla, sillä jo pelkkä dokumentin sisällön esittäminen vaatii kirjoittajalta kuvan selostamista omin sanoin. Monissa dokumenttia projisoivissa esityksissä on suhtautumisen ilmauksia, jotka esittävät dokumentit faktuaalisina ja tekstiin rakentuvan kirjoittajaäänen ajattelua tukevina lähteinä, mikä voi olla ongelmallista historian tekstitaitojen kannalta. Dokumenttien esittämisen tavoissa yksittäisillä sananvalinnoilla voi olla merkitystä sille, millaisen kuvan esitys rakentaa kirjoittajan historian osaamisesta. Niinpä historian opetuksessa olisikin tärkeää panostaa aineistojen esittämisen opetteluun, jotta tällä tiedonalalla tärkeät tekstitaidot kehittyisivät. From reporting to interpretation: Representation of source texts in upper-secondary school history essays In the framework of disciplinary literacies, the article examines how historical documents are recontextualised in upper-­secondary school history essays and explores the differences between narrative and more interpretative presentations. The data studied consists of 52 essays, in which students were asked to use source texts to support their arguments. The theoretical and methodological framework of the article is based on systemic–functional language theory and appraisal theory. The concept of projection is utilized for defining the analytical unit. The analysis focuses on projections in which such documents are cited as the source for presentations. The analysis shows that the ways of representing source documents can be seen on a sliding scale: at one end of the scale are projections that barely modify (if at all) the content and form of the source text, and at the other end are projections in which the original meaning of the source is modified. Also, small differences in wording can reveal a contextual knowledge of history. For instance, projections recontextualising a political cartoon are exceptional because a picture cannot be quoted as a paraphrase, and hence representing the content of the document requires the writer to use his/her own wording. From the point of view of appraisal theory and engagement, many projections represent source documents as factual and as therefore endorsing the author’s thoughts, which can be seen as problematic from the point of view of historical thinking. ­Paying attention to source-based writing in history teaching could enhance the student’s learning of the various literacies of a given topic.