Tutkimus on osa pitkittäistutkimusta, jossa samaan ikäluokkaan kuuluvia oppilaita seurattiin perusopetuksen kolmannelta vuosiluokalta toisen asteen koulutuksen loppuun neljällä eri mittauskerralla. Tutkimuksessa käytetään Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen vuosien 2005–2015 aikana keräämää kansallisesti edustavaa tutkimusaineistoa. Tutkimusaineisto käsittää kaikkiaan 3896 oppilasta. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan matematiikan parhaita osaajia, joita on yhteensä 292 (7,5 %). Poikien osuus on 64,0 % (n = 187) ja tyttöjen 36,0 % (n = 105). Osaaminen määritetään yhdeksännen vuosiluokan kokeessa menestymisen perusteella. Kansallisten matematiikan kokeiden lisäksi oppilaat ovat vastanneet erilaisiin kyselyihin, joissa heiltä on kerätty tietoa yksilöön, kouluun ja kotitaustaan liittyvistä tekijöistä. Tutkimuksessa selvitetään näiden tekijöiden yhteyttä toisen asteen koulutusvalintaan ja osaamisen kehittymiseen toisen asteen opintojen aikana. Tulosten analysoinnissa käytettiin päätöspuuanalyysia (DTA) ja regressioanalyysia. Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa (60,0 %) yhdeksännen vuosiluokan parhaista osaajista oli parhaita osaajia myös toisen asteen päättyessä ja muiden osaaminen laski hyvien tai keskitason osaajien tasolle. Yksilöön liittyvät tekijät selittävät parhaiten matematiikassa menestymistä myös toisella asteella. Myönteiset asenteet matematiikkaa kohtaan ja vahva matematiikan osaamisen pohja perusopetuksessa luovat edellytyksiä menestyä matematiikassa erinomaisesti toisella asteella. Matematiikan parhaiden osaajien osaamisen taso heikkenee todennäköisemmin, jos oppilas ei mene lukioon tai ei suorita lukiossa vähintään 11 matematiikan kurssia. Yhdeksännen vuosiluokan parhaista osaajista lukioon hakeutuivat todennäköisemmin ne, jotka menestyivät arvosanatiedon perusteella erinomaisesti äidinkielessä.
In English
The study is part of a longitudinal research. Same students were followed from 3rd grade of primary education to the end of upper secondary level. The data was collected by EDUFI and FINEEC during 2005–2015. The data consists of 3896 students and the target group consists of mathematically high-achieving students. Total number of them is 292 (7,5 %). Definition of high-achieving students is based on success in the mathematics examination of 9th grade. In addition to math examinations it has been gathered information about students’ individual-, school- and home-related factors. The study examines the relationship between these factors and the choice between upper secondary vocational education and general upper secondary school. The aim is to investigate how high-achieving students’ mathematical competence develop during these studies and which factors are related to development. Decision tree analysis (DTA) and regression analysis were used to analyse the data. The results indicated that 60,0 % of mathematically high-achieving students were also high-achieving students at the end of upper secondary level. The individual-related factors were explanatory factors for mathematical success at the upper secondary level. Positive attitudes towards mathematics and strong mathematical competence in basic education predicted excellent success in mathematics later. The competence of high-achieving student most likely decreased if a student didn’t go to the general upper secondary school or didn’t complete at least 11 mathematics courses. They, who performed excellently in their studies of mother tongue in 9th grade, most likely applied to the general upper secondary school.
Finnish Students’ Engagement in Science Lessons
