Artikkeli käsittelee olemassa-adverbiaalin esiintymistä ja merkitystä suomen vanhoissa kansanmurteissa. Niin yleiskielessä kuin murteissa olemassa toimii adverbiaali-täydennyksenä sellaisessa kopulalauseessa, jossa ei ole paikan adverbiaalia (esim. radio oli olemassa). Tällaisten rakenteiden lisäksi olemassa esiintyy vanhoissa kansan-murteissa adverbiaalimääritteenä muissa lausetyypeissä. Digitaalisesta muoto-opin arkistosta, Lauseopin arkistosta sekä Suomen kielen näytteitä -kokoelmasta poimitun 275 esimerkin aineiston analyysi osoittaa, että olemassa esiintyy vanhoissa kansan-murteissa määritteenä kopula-, predikatiivi-, omistus-, kvanttori-, intransitiivi- ja transitiivi-lauseessa. Määritteenä toimivan olemassa-adverbiaalin merkitys ei kuitenkaan ole aina ilmeinen.
Artikkelissa tarkastellaan olemassa-adverbiaalin määritekäytön semantiikkaa kognitiivisessa kehyksessä. Analyysi osoittaa, että adverbiaalin merkitys riippuu paljolti siitä lausekonstruktiosta, jossa sana esiintyy. Esimerkiksi kopulalauseen adverbiaalimääritteenä toimiva olemassa ilmaisee subjektin tarkoitteen eksistenssiä puhehetkeä laajemmin mutta myös asumista määräpaikassa. Omanlaisensa merkitys olemassa-määritteellä on transitiivi- ja intransitiivilauseissa, joissa se toimii kvantifioivana määritteenä tai episteemisenä kiellonvahvistajana. Vanhojen kansanmurteiden olemassa-sana puoltaa näkemystä, että lauserakennetta on hyvä tarkastella yksittäisiä lauseenjäseniä laajemmista konstruktioista käsin ja hakea syntaktisen kuvauksen pohjaksi aineistoa yleiskielen lisäksi murteista ja muusta puhekielestä.
It’s the devil, definitely not a bear: A semantic and syntactic analysis of the adverbial olemassa in old Finnish dialects
This article addresses the usage and meaning of olemassa ‘in being / existence’ as an adverbial modifier in old Finnish folk dialects. In the standard language as well as in dialects, olemassa is used as a compulsory adverbial in copula clauses that lack a locative adverbial (e.g. radio oli olemassa ‘radio existed’). In addition to these, olemassa is used in old dialects as an optional modifier in other sentence types. The data – compiled from the materials of Digital Morphology Archives for Finnish Dialects, The Finnish Dialect Syntax Archive, and Samples of Spoken Finnish – consists of 275 examples and demonstrates that olemassa is used in old dialects in copula, predicative, possessive, quantifier, intransitive and transitive clauses. However, when used as an optional adverbial, the meaning of olemassa is not always obvious.
The analysis illustrates that the meaning of olemassa depends greatly on the sentence type in which it is used. For example, in a copula sentence, the word olemassa, as an optional adverbial, expresses the existence of the subject’s referent in a broader sense than merely in the current speech-act situation, or living in some particular residence. The olemassa adverbial also has its own type of meanings in transitive and intransitive sentences where it can be understood as a quantitative modifier or epistemic reinforcer of negation. The olemassa adverbial modifier of old Finnish folk dialects supports the view that syntactic structures should be analysed as constructions larger than mere lexeme constituents. In addition, syntactic description would benefit from more data regarding dialects and other colloquial language.
Deverbal and deadjectival nominalization in Dan: Not as different as one might think. A reply to Baker & Gondo (2020)