Suomalaisen murteentutkimuksen alku sijoittuu 1800-luvulla ajankohtaan, jolloin tieteellistä suomen kieltä ei vielä ollut olemassa. Kielestäkin oli kirjoitettu suomeksi vähän, ja kieliopit olivat suurimmaksi osaksi muunkielisiä. Suomenkielisistä kieliopeista saatu terminologia ei riittänyt murteiden äänneopin käsittelyyn, eli suomeksi kirjoittavilta tutkijoilta puuttuivat sopivat metakielen mallit. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten eri murteiden tyypillisiä piirteitä nimettiin ja kuvailtiin murteentutkimuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Aineistona ovat 1860‒1890-luvuilla julkaistut tutkimukset, jotka edustavat vertailevaa, deskriptiivistä tutkimussuuntaa. Euroopassa 1870-luvulla tapahtunut paradigman muutos deskriptiivisestä historioivaan tutkimukseen (nuorgrammaattinen tutkimussuunta) saavutti suomalaisen murteentutkimuksen vasta 1890-luvulla. Sitä ennen murteita verrattiin kieliopeissa esitettyyn kirjakieleen. Tutkijat tunsivat hyvin suomen kielen rakenteen, mutta he pystyivät jossain määrin selittämään myös murrevarianttien taustoja ja syntyä. Analyysit eivät siten ole niin synkronisia kuin käytetyn metodin perusteella voisi olettaa.
Artikkelissa tarkastellaan metakieltä myös tutkimusajankohdan kielellisessä kontekstissa. 1800-luvun kielenuudistuksessa oli yhtenä tavoitteena uudissanaston omaperäisyys, ja tieteellisille termeillekin pyrittiin luomaan suomenkieliset vastineet. Murretutkimusten terminologia sisältää sekä vierasperäistä että omaa sanastoa, ja osa siitä on säilynyt dialektologiassa nykypäivään asti. Ennestään tutuille sanoille annettiin kielitieteellisessä kontekstissa uusi merkitys, ja lisäksi luotiin tarpeen mukaan uusia johdoksia. Sananvalinnat saattavat joskus kuulostaa kansanomaisilta ja muistuttaa jopa nykyistä kansanlingvististä metakieltä. On kuitenkin otettava huomioon, että sanojen tyylisävyt ovat muuttuneet ja että nykykielen ekspressiivisillä ja affektiivisilla sanoilla on voinut olla 1800-luvulla neutraalimpi merkitys.
The metalanguage of the first Finnish-language studies in dialectology
The roots of Finnish dialectology go back to a point in the 19th century when scholarly Finnish did not yet exist. Little had been written on linguistics in Finnish, and grammars were often in languages other than Finnish. The terminology gleaned from grammars written in Finnish for the treatment of dialectal phonology was insufficient, i.e., scholars writing in Finnish lacked suitable metalinguistic models. The present article examines the terminology used to describe typical features of a variety of dialects during the first decades of dialectology. The primary corpus of data consists of studies, published from 1860 until the 1890s and which represent a comparative descriptive approach. The paradigmatic change from descriptive to historical dialectology in Europe (during the 1870s) did not reach Finland until two decades later. Prior to this, dialects were compared to the literary language presented in grammars. While scholars were well acquainted with the structure of the Finnish language, they could also explain, to some degree, the background and birth of dialectal variations. For this reason, analyses are not as synchronic as the method used might suggest.
The article also studies metalanguage in the linguistic context of the specific point of time in question. One of the aims of the language reforms of the 19th century was a Finnish-language-based collection of neologisms, an attempt to create Finnish equivalents for scholarly terms. Dialectological terminology employs both foreign and Finnish vocabulary, and some of these terms persist to this day. Familiar words were given a new meaning in a linguistic context, and new derivatives were created. The choice of words was sometimes popular in tone, occasionally reminiscent of a modern folk linguistic metalanguage. It is, nevertheless, to be noted, that the stylistics of words has changed, and that the stylistic values of expressive and affective words could have had a more neutral shade during the 19th century.
“I have Learned Non-Euclidean Geometry Just from this Book” - Some facets of the correspondence between Friedrich Engel and David Hilbert
