Artikkeli käsittelee erikoisalan termien selittämiseen käytettyjä retorisia rakenteita sekä niiden kielellistä rakentumista toimintokuvion käsitteen avulla. Teoreettisena lähtökohtana on diskurssintutkimus ja näkökulmana kirjoittajan ja lukijan välisen kirjoitetun vuorovaikutuksen rakentuminen tekstiin kielellisten valintojen kautta. Aineistona on merentutkimusta käsittelevä yleistajuinen tietokirja, joka on suomeksi ensimmäinen laatuaan ja jossa siksi esitellään ja avataan runsaasti merentutkimukseen liittyvää termistöä.
Termien merkitystä avaavat selitysjaksot voidaan jakaa tiedon esittämisjärjestyksen mukaan kolmeen luokkaan, jotka nimetään artikkelissa tarkentamis-, nimeämis- ja jaottelukuvioiksi. Tarkentamiskuvioissa kirjoittaja lähtee liikkeelle termistä nimeämällä sen ja siirtyy sitten elaboroimaan termiä esimerkiksi parafraaseilla ja esittelemällä sitä määrittäviä ominaisuuksia. Nimeämiskuvioissa tiedonrakennuksen strategia on toisen suuntainen, sillä niissä kirjoittaja rajaa ensin maailmasta jonkin ilmiön käsitteellisen kokonaisuudeksi ja sitten nimeää sen termillä. Jaottelukuvioissa puolestaan keskiössä ovat termien väliset käsitesuhteet ja paikka osana käsitejärjestelmää. Niissä kirjoittaja rakentaa ensin kontekstin jollekin taksonomialle ja kuvaa sitä sitten luettelomuodossa.
Artikkelissa tarkastellaan lisäksi lähemmin selitysjaksojen syntaktista rakentumista. Analyysi osoittaa, että tietyt lausetyypit hakeutuvat tiettyihin toimintokuvioihin: tarkoituslauseet (x tarkoittaa y:tä) ja samuuslauseet (x on y) ovat tavallisia tarkentamiskuvioissa, sanomislauseet (x:ää sanotaan y:ksi) taas nimeämiskuvioille ominaisia. Samoja kuvioita voidaan käyttää tarkoitteiltaan erilaisten termien selittämisessä, ja selitysjaksoissa hyödynnetään erilaisia tekstilajeja termin tarkoitteen mukaan: prosessia nimeävän termin selityksessä käytetään prosessin vaiheita selostavia, fyysistä oliota nimeävän termin selityksessä taas fyysisiä ominaisuuksia kuvailevia genrejä. Toimintokuvio on käyttökelpoinen analyysiväline tarkasteltaessa kirjoitetun vuorovaikutuksen jäsentymistä, ja se on sovellettavissa esimerkiksi kirjoittamisen opettamiseen eri yhteyksissä.
Discourse patterns in the explanation of field-specific terms in a Finnish popular-science book on oceanography
The article explores the explanations of field-specific terms in a popular-science book on oceanography. Explanation sequences are analysed from the perspective of discourse studies, focusing on discourse patterns constructed in the text. Different discourse patterns used in the explanation of terms are mapped and their internal structure is examined. The analysis focuses on how the patterns used in these explanations are constructed lexically, syntactically and rhetorically. The text is viewed as a forum for written interaction in which the roles of writer and reader are constructed within the text, partly through these explanation patterns.
The data is taken from a book that describes itself as the first popular-science book on oceanography in Finnish. It therefore presents a large volume of field-specific terminology, which is explained in a variety of manners.
The analysis shows that term-explanation sequences are constructed according to three different strategies: proceeding from the term to the explanation; proceeding from the description of the term’s referent to the term itself; and representing a taxonomy of terms. These three classes are called elaboration patterns, naming patterns and classifying patterns respectively. Although the patterns can be grammatically realised in many ways, some clause types are dominant: type x means y, type x is y, and type x is called y. The two former types are typically employed within elaboration patterns, whereas the latter is common in naming patterns.
Specific patterns can be employed in the explanation of terms with different referents. The nature of the term’s referent is reflected in the genres used in explanation situations: when the term stands for a process, the sequential-explanation genre is utilised, whereas descriptive genres are employed when explaining terms that stand for physical objects.
The perspective of discourse patterns is a useful way of analysing the sequentiality of written interaction. It can be employed, for instance, in the teaching of writing in different contexts.
Ten simple rules for writing a popular science book
