Kirjoittamisen diskurssit lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelman perusteissa ja äidinkielen ylioppilaskokeen määräyksissä

Artikkelissa tarkastellaan lukion opetussuunnitelman perusteissa 2003 sekä syksyllä 2012 annetuissa ylioppilaskokeen äidinkielen määräyksissä esiintyviä kirjoittamisen diskursseja. Opetusta ohjaavien dokumenttien analyysivälineenä on Ivaničin (2004) malli kirjoittamisen diskursseista: kirjoittamisessa voi olla kyse taidosta, luovuudesta tai prosessista, se voi olla tekstilajien tuottamista (genrediskurssi), sosiaalisten käytänteiden noudattamista tai sosiopoliittista toimintaa. Artikkelissa selvitetään, miten eri diskurssit näkyvät dokumenteissa, ovatko dokumenttien kirjoittamiskäsitykset keskenään samanlaisia sekä miten käytetty malli soveltuu äidinkielen opetusta ohjaavien dokumenttien analyysiin. Analyysi osoittaa, että opetusta ohjaavat dokumentit eivät perustu mihinkään yksittäiseen kirjoittamisdiskurssiin. Sekä opetussuunnitelmissa että ylioppilaskokeen määräyksissä on useita diskursseja, jotka toisinaan kimputtuvat hybrideiksi: etenkin taitodiskurssi ja genrediskurssi liittyvät muihin näkemyksiin. Molemmissa dokumenteissa kirjoittaminen näyttäytyy taitona ja tekstilajin tuottamisena, toisinaan myös luovuutena. Sosiopoliittiseen diskurssiin on dokumenteissa joitakin yksittäisiä viittauksia. Kirjoittaminen prosessina tai sosiaalisena käytänteenä sen sijaan näkyy opetussuunnitelmissa mutta ei ylioppilaskokeen arviointia ohjaavissa määräyksissä. Ivaničin malli perustuu kronologiaan, mutta dokumenttien analyysi paljastaa, että ylioppilaskokeen arviointiperusteissa kirjoittamisen diskurssit muodostavat myös eräänlaisen hierarkian: Kirjoittamisessa on kyse taidosta, mutta vaatimustason kasvaessa edellytetään myös tekstilajien hallintaa ja sosiokriittisyyttä. Hierarkian huipulla on luovuus. Opetussuunnitelmissa ei ilmene vastaavanlaista hierarkiaa. Artikkeli tuo esiin, että opetussuunnitelmat tarjoavat mahdollisuuden melko monipuoliseen kirjoittamisen opetukseen, mutta ylioppilaskokeen kirjoittamiskäsitys on hieman opetussuunnitelmia kapeampi. Kirjoittamisen opetuksen kehittämisen kannalta onkin jatkossa pohdittava opetuksen ja arvioinnin suhdetta sekä kiinnitettävä huomiota kirjoittamiskäsitysten monipuolisuuteen. Analyysin perusteella Ivaničin malli soveltuu, tietyin varauksin, opetusta ohjaavien dokumenttien analyysiin. Writing discourses in Finnish mother-tongue and literature curriculum and in evaluation criteria for the mother-tongue component of the Finnish matriculation examination The article discusses the discourses of writing present in the National Core Curriculum for Upper Secondary School 2003 and the Regulations of the Finnish Matriculation Examination of the Mother Tongue. The document analysis is based on Ivanič’s (2004) framework, which can be used for identifying six discourses of writing: skills discourse, creativity discourse, process discourse, genre discourse, social practices discourse, and socio-political discourse. This article examines how the different discourses are instantiated in the documents, whether the documents are discursively similar, and whether this framework is suitable for analysis of the documents governing the teaching of the mother tongue. The analysis shows that these documents are not based on just one writing discourse. There are in fact several discourses in both the curriculum and the regulations of the matriculation examination. In both documents, writing is considered a skill and production of genre, at times even creativity. There are also some indications of the socio-political approach in both. However, only the curriculum sees writing as a process and as a social practice. In this sense, the matriculation examination is more limited in its view on writing. At times, the discourses create hybrids – notably the skills discourse and the genre discourse interlock with other views. Ivanič’s framework is based on chronology. However, the available evidence suggests that, in the evaluation criteria of the matriculation examination, the discourses of writing also adhere to a certain hierarchy. At the basic level, writing is evaluated merely as a skill. After that, it is seen as a production of genre. The next step in the hierarchy is the socio-politics of writing, and at the top of the hierarchy is creativity. However, the curriculum does not disclose a similar hierarchy. The article argues that the analysed curriculum provides an opportunity to employ relatively diverse forms of teaching of writing, but the matriculation examination sees writing from a narrower perspective. On these grounds, it can be argued that in the future development of writing pedagogics it is important to consider the relationship between the teaching and assessment of writing, and to pay attention to the diversity of writing discourses. The article further claims that the framework employed is, with certain reservations, suitable for document analysis.