Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisissa konstruktioissa suomen seuralaisuutta ilmaisevat mukana ja mukaan esiintyvät. Seuralaisuussuhteelle on tyypillistä, että suhteen osallistujat tai vähintään kiintopiste ovat ihmisiä ja että osallistujien välillä on symmetriaero: seuralainen (engl. companion) osallistuu tilanteeseen epäsuorasti, seurattavan (engl. accompanee) välityksellä. Suomen grammeille ominaiseen tapaan mukana- ja mukaan-sanoja käytetään syntaktisesti monenlaisissa asemissa siten, että kiintopisteen (seurattavan) ilmaisun tyyppi vaihtelee. Tutkimuksessa selvitetäänkin, mikä on kiintopisteen ilmaisutavan rooli siinä, miten seuralaisuussuhteen osallistujien välinen epäsymmetria hahmottuu.
Tutkimuksen syntaktisessa luokittelussa pidetään lähtökohtana postpositiokonstruktiota, jossa osallistujien välisen symmetriaeron voi katsoa perustuvan kiintopisteen viitepisteroolin kautta grammin semantiikkaan (tyyppi lapio oli kaivajan mukana). Symmetriaero sen sijaan voimistuu, kun kiintopiste edustuu omistusliitteen välityksellä subjektina (tyyppi hän otti lapion mukaansa) tai kun se ilmaistaan teemapaikalla paikallissijaisena adverbiaalina (tyyppi hänellä oli lapio mukana[an]). Symmetriaero sen sijaan heikkenee, jos (toissijainen) kiintopiste ilmaistaan adverbiaalina muualla kuin teemapaikalla (tyyppi hän oli mukana kaivamassa), ja vetäytyy taustatiedoksi, kun kiintopistettä ei ilmaista lainkaan (tyyppi hän on mukana).
Tutkimus perustuu aineistoon, jossa ovat edustettuina 1800-luvun kirjakieli, Lauseopin arkiston murrehaastattelut ja nykykirjakieli. Aineisto osoittaa, että mukana- ja mukaan-grammeilla ilmaistuissa seuralaisuussuhteissa on tapahtunut muutos: 1800-luvun kirjakielen ja pääosin 1960-luvulla tallennetun murreaineiston esiintymissä yleisin kiintopiste on ihminen, kun taas nykykirjakielen aineistossa kiintopisteeksi hahmottuu tyypillisimmin toiminta. Kiintopisteen semanttinen tyyppi ja sen kielellinen ilmaisukeino ovat suorassa suhteessa toisiinsa. Ihmiskiintopiste ilmaistaan yleisimmin subjektin kanssa samaviitteisellä omistusliitteellä tai teemapaikkaisella paikallissijaisella elementillä ja toimintakiintopiste puolestaan ei-teemapaikkaisella paikallissijaisella elementillä. Eri ilmaisukeinot jakautuvat eri verbien ympärille rakentuvien konstruktioiden kesken. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että esiintymäkonstruktiolla on merkittävä rooli siinä, millaista seuralaisuutta mukana- tai mukaan-grammilla kuvataan.
Finnish mukana and mukaan ‘with, along’ as comitative markers: Grammatical roles of expressions of the landmarks, constructions, and asymmetry between the participants of the accompaniment relation
The topic of this article is the syntax of Finnish comitative markers mukana and mukaan ’with, along’. Comitative markers express accompaniment relations, which are typically conceived as being asymmetrical: the accompanee (landmark) is the pre-dominant participant, while the companion (trajector) is involved in the situation only via the accompanee (see Stolz et al. 2006: 26–27). However, markers such as mukana and mukaan are used in several syntactic constructions where the grammatical roles of expressions of the accompanees/landmarks vary. The main research question of the article is, how does the grammatical role of expression of the accompanee/landmark affect the asymmetry between the participants of the accompaniment relation.
Five syntactic construction types were analysed from a corpus data. On the basis of this study, it is shown that syntactic variation has an effect on the conceived asymmetry between the accompanee and the companion, and that syntax makes an important contribution to the semantics of comitative constructions. In strongly asymmetric accompaniment relations, a human accompanee is expressed by a possessive suffix affixed to the comitative marker, or by a clause-initial adverbial. On the other hand, the question of asymmetry contracts to the background when the accompanee is expressed by a non-clause-initial adverbial and when the accompanee is implicit, without any overt marking.
The research is based on a corpus data comprising 19th-century written Finnish, dialect interviews, and modern written Finnish. The data shows that accompaniment relations expressed by mukana and mukaan have changed: in the 19th-century and dialect data, the majority of the landmarks are humans, but in the modern data activities dominate as (secondary) landmarks.
Physicochemical Properties of Octane Isomers in View of the Structural Numbers
